Log In
Register
08:57
19.12.2010
Offline
”Ehkä jos katsoisi kaverin muut videot voisi arvioida, oliko nuoli todennäköisesti juuri siellä minne se tähdättiin 
” – ArtoY
Niin kannattaisi mutta toisaalta… jostain syystä julkaisemattomat videothan eivät näy eli voiko silloinkaan tehdä luotettavaa arviota… 
12:35
SJML hallitus
13.1.2008
Offline
Huh huh mitä jeesustelua sain aikaan tuolla linkityksellä
No hyvähän se on että herättää keskustelua ja ainakin itsellä herättää mietintää ja laskelmointeja mahdollisista (toivottavista) tulevista kauris/peura passituksista ja silloin tehtävistä ratkaisuista ampumapaikan ja osumakohdan valinnassa.
Voin vain sen verran sanoa että osuma oli juurikin siinä missä pitää olla…. Huomaa verenmäärä ja pakolaukan pituus. Se on sit jossittelua jos pakolaukka olisikin ollut 500m, että oliko osuma nyt 5mm liian edessä tai alhaalla.
Ja aika tyyneltä aikuttaa ampuja. Luulen että se tiesi juurikin mihin nuolensa sijoittaa…..
Että tervetuloa vaan kuvaamaan omia ”täydellisiä” laukauksia ja linkittäkäähän niitä tänne.
Itsellä on sellainen ”vika” että laukauksia ja osumia tulee puitua pitkään… Jopa kuukausia osuman jälkeen.
Tuollainen ”taydellinen” osuma lämmittäisi pitkään.
Lisää keskustelua kiitos
01:36
31.1.2006
Offline
Terve.
Jenkkilässä on tuntuu olevan sydänosuman ihannointia,myös ruutiaseilla.Sydänosumaa ei voi vähätellä,kun ampuja osuu mihin tahtoo.Siinä on kumminkin suuri riski,jalkaosuma on vain pienen virheen päässä,samoin alhaalta vain raapaisu rintaan.Miksi yrittää sydänosumaa,kun reilu keuhko-osuma on yhtä hyvä ja sallii pienet virheet tuloksen huonontumatta.Itse tähtään vitaalin keskiöön,myös lopetuslaakit.Tämäkin on kokemuksen tuoma käytäntö jousella.
02:03
22.12.2010
Offline
sydän osuma on parempi kuin keuhko osuma. kun pumppu seis niin on seis koko eläin melkeen heti. keuhko osumalla eläin voi sen 20 sekunnin aikana juosta niin maanper***lesti. ihan ruutiaseellakin kuin jousella yhtä iso riski ampua päin mäntyä.
03:27
19.12.2010
Offline
Kyllä ne nuo jenkit on aivan surkeita – välillä heitä haukutaan siitä että he aina ampuvat (ja heitä oikein koulutetaan siihen) liian taakse (yksi muutaman viikon takainen keskustelu täällä) ja nyt sitten tässä keskustelussa että ottavat turhaa riskiä ja pyrkivät puhtaisiin sydänosumiin… Hyi hyi ameriiikan poikia…
Onkohan tässä meidän oman hirvieläintilanteen takia vähän semmoista makua että ”nyt namibialainen opettaa eskimolle miten pärjätä pakkasessa…” tai ihan kotimaisella sananalaskulla että ”hyi, happamia nuo pihlajanmarjat sanoi kett…”
Hemmetin hyvin ammuttu, hyvä osuma ja lyhyt pakolaukka = täydellinen kaato. Tällä kertaa – sillä jos nuo em. kaatomäärät (vajaa 30/v) ampujan osalta pitävät paikkansa niin kyllä sinne mahtuu vuodessa useampi huonompikin osuma ja vuosien varrella jopa joku sinne metsäänkin jäänyt peura. Parempia osumia ei taida sentään olla…
”Miksi yrittää sydänosumaa,kun reilu keuhko-osuma on yhtä hyvä ja sallii pienet virheet tuloksen huonontumatta” – suvikunnas.
Tuossapa se totuus on ja siitä vekkuli että sallii todellakin jopa pientä epätarkkuuttakin ampujalta joka tosin voi johtaa niinkin karkeaan virheseen kuin sydänosumaan…
04:48
31.1.2006
Offline
bowaman kirjoitti:
sydän osuma on parempi kuin keuhko osuma. kun pumppu seis niin on seis koko eläin melkeen heti. keuhko osumalla eläin voi sen 20 sekunnin aikana juosta niin maanper***lesti. ihan ruutiaseellakin kuin jousella yhtä iso riski ampua päin mäntyä.
No joo.
Empä ole omalta osaltani huomannut eroa.Afrikan suuret antiloopit,jotka ovat saaneet osuman molempiin keuhkoihin sivusta ammuttuina,ovat kaatuneet noin 50 metriin.Rusakoissa on ollut sama linja,noin 30 metriä oli osuma sydän tai keuhko-osuma.Sitävastoin,jos ammutaan viistosta ja toinen keuhko jää ehjäksi,pakomatka saattaa kaksin-tai kolminkertaistua,jos ei osuta suuriin valtimoihin.Eläimen ikä vaikuttaa myös,nuorten pakomatka on yleensä lyhempi.Myös eläimen vireystila vaikuttaa eli omassa rauhassaan oleva jää lähemmäksi kuin ahdistettu ja valppaana oleva.Aina löytyy yksittäis tapauksia suuntaan tai toiseen,mutta niiden mukaan ei yleistyksiä kannattaisi tehdä.Nämä ovat minun kokemuksia,joita en uskalla totuuksina kaupitella.
PS.Jos pakomatka minimoidaan,niin sydän pitäisi jättää ehjäksi ja ampua siitä lähtevä aortta poikki.Näin sydän pumppaa täysillä veret pihalle,pakolaukan alettua.
05:11
19.12.2010
Offline
Puhtaalla aorttaosumalla (eli kaikki letkut totaalisesti poikki) aikuinen hirvi tippuu liikkeestäkin 10 metrin sisälle mutta ei sitä kannata missään nimessä tavoitella sillä muutaman sentin heitolla pakomatka voi olla monisata kertainen…
Eipä tässä oikein muuta voi kuin ns. kompata kybällä suvikunnasta. No, tietysti pitää koettaa lyödä paremmaksi lisäten että myös maasto vaikuttaa pakolaukan pituuteen – vetelässä suossa ei pitkään hoiperrella mutta kuivalla harvapuustoisella kankaalla tai savannilla voi tepustella heikolla hapella pidempäänkin…
”Itsellä on sellainen ”vika” että laukauksia ja osumia tulee puitua pitkään…” – Timo Levä
Onneksi tuo ”vika” oli lainausmerkeissä sillä tuo ei todellakaan ole vika vaan sellainen asia josta opitaan aina jotakin. Isäukko näytti aina jahdissa suolistuksen yhteydessä tai sitten kotona perkkauksen yhteydessä osumapaikat kaikista mahdollisista elukoista – jos ne oli huonoja niin näytti paremman paikan ja jos hyviä niin saattoi näyttää mihin olisi osuessa olisi käynyt huonommin. Samaa tein minäkin oman pojan kanssa heti kun jalka nousi sen verran että voi ottaa mukaan jahtiin niin oppi vaan päälle ja vieläkin käyn itsekseni kaikesta mahdollisesta riistasta osumat läpi oli ne ammuttu ihan millä vaan ja koetan ”vakoilla” myös muiden ampumia osumia jos vain mahdollista. Hirvijahdissa siitä on usein ihan selvää etua koko porukalle…
05:28
2.11.2011
Offline
list=LLgx6UWRJTbRN7OAZLRm4Cpw&index=29&feature=plpp_video Tuosta pätkä mistä käy ilmi kuinka peura jaksaa killitellä toispuoleisella keuhko osumalla .
05:29
2.11.2011
Offline
Huom tässä tapauksessa 🙂
06:20
SJML hallitus
13.1.2008
Offline
Kamera heiluu niin perk…. paljon.
Mutta tosiaan aika sitkeästi pysyi peura pystyssä vaikka etujalkojen välistä puski verta ihan norona.
06:53
19.12.2010
Offline
Oiskoon tuolla rikki jotakin muutakin kuin pelkkä keuhko kun noin jaksottaisesti vuosi tai sitten osuma on todella lähellä röörejä isojen verosuonien alueella….? Jos tuo on puhtaasti toispuoleinen keuhko-osuma niin se voisi olla huomattavasti huonompikin…
Jos kyseessä on kiima-aika niin pukeilla on äijämäinen olo ja adrenaliinitasot korkealla joka varmaankin osalta vaikuttaa tuommoiseen sitkeyteen. Toisaalta heti ekalla pysähdyksellä n 15s osumasta pukki rupesi selkeästi ”sheikkaamaan” joka on hyvä merkki hirvillä – ainakin mantereen tällä puolella.
Empä taida laittaa omaa jouseen actionkameraa vaikka sellainen on ostettuna – joku muu ratkaisu on parempi…
(ja sais nuo pakkaset pikkuhiljaa lauhtua koska miehen, anteeksi henkilön, pitäisi olla jahdissa tähän aikaan eikä tietokeneella… -31 astetta 
)
09:02
18.3.2008
Offline
Bowhunting World -lehdessä hiljattain väitettiin, että huomattava osa toispuoleisen keuhko-osuman saaneista peuroista selviäisi osumasta jopa hengissä. Myös täällä mainitaan, että osa tapauksista selviää (elää loppuelämänsä yhdellä keuhkolla): http://www.edersbow.com/tracking_deer/
Kyllähän tuo korostaa sitä, että on tavoiteltava molemmat keuhkot läpäiseviä osumia, eli ei ammuta sellaisista kulmista, jotka eivät tätä mahdollista.
09:40
19.12.2010
Offline
Miksipä ei säilyisi jos osuma on siellä keuhkon takaosassa jos suonituskin on vähäisempää. Edellyttäen tietysti ettei mitään tulehduksia tule…
Setämies oli aikoinaan naapurimaassa turistimatkalla ja kävelytti kainalossa puolentoista viikon kotimatkan matkakumppania jolla oli 2kpl 7.62mm läpireikää toisessa keuhkossa. Muu turistiseurue jäi sinne mutta nämä kaksi tulivat pois. Matkasta on ihan dokumentoituakin tietoa. Setä on kuopattu mutta matkakumppani elelee edelleen…
10:28
22.2.2010
Offline
Pitää alkaa sit kastamaan nuolet myrkyssä, niin ei tartte ku hipasta..
Vaikea uskoa, että jos avautuvallakin hilpasee toisesta keuhkosta läpi, ettei tulisi niin pahaa verenvuotoa, että eläin jäisi henkiin…vaikka eihän se uskon asia ole..ja varsinkaan selvitä ilman tulehdusta, lihashaava sitten erikseen.
10:40
19.12.2010
Offline
Hyi, hyi, Arzania, eikös se tuomita jo jousimetsästäjien eettisissä ohjeissa, jotka tosin näkyvät olevan säälittävää käännöskamaa jenkeiltä ikään kuin meillä suomalaisilla ei olisi kykyä eikä älyä oma-aloitteisesti eettiseen metsästykseen 
Myrkkynuoli metsästyksessä on elämisen pakko enkä yhtään ihmettele kun bushmannien jousetkin ovat karrikoidusti sanottuna semmoisia reilu puolimetrisiä risuja ja nuolet korrenpätkiä ja ronsukin pitäisi joskus saada eräksi…
11:06
2.11.2011
Offline
Video ei juhli kuvan laadulla mutta melkonen tempaus silti 😀
11:16
22.2.2010
Offline
No anteeksi..
Onneksi omat nuolet on ilman kastelujakin olleet tarpeeksi ”myrkyllisiä”..
04:08
22.1.2012
Offline
Ainakin ruutipuolella pätee se tosiasia että sydän on paljon paree syödä jos sitä ei ole ammuttu rikki
09:53
26.7.2009
Offline
Käsittääkseni tuo sydänosuman tavoittelu johtuu siitä, että sydän on osuma-alueen alaosassa. Tämä osuma-alueen alaosa on sitten se paikka jota jousimetsästäjän tulee tavoitella, sillä string jump -ilmiöstä johtuen eläin ”kompensoi” itse osumaa ylöspäin tässä osuma-alueessa. Tämän vuoksi sydänosumaa tavoitellaan, mutta se saavutetaan vain jos eläin ei niiaa liiaksi. Jousimetsästäjien suurin syntihän on ampua liian ylös kun tätä eläimen refleksiä ei osata huomioida.
Yksi syy sille, että pituussuunnassa ammutaan hyvin herkästi liian taakse, on se, että mitä kauempana kohde on/mitä pienempi tämä kohde on, sen enemmän silmä pyrkii keskittämään osumapistettä kohti eläimen massakeskeispistettä. Kun ampumista on tullut harjoiteltua elävän kokoiseen maaliin, olen ainakin omalla kohdallani huomannut, että etäisyyden kasvaessa riittävän reunaan tähtääminen on henkisesti haasteellista. Sama juttu se on sitten tässä osuma-alueen alalaitaankin ampumisessa. Ei tahdo kantti riittää tähdätä riittävän alas ja tällöin osumapiste valitaan kiväärimiesten alueilta. Tällöin käy kuitenkin herkästi niin, että osuma on rangalla kun eläin niiaa.
10:53
31.1.2006
Offline
Arto_Y kirjoitti:
Bowhunting World -lehdessä hiljattain väitettiin, että huomattava osa toispuoleisen keuhko-osuman saaneista peuroista selviäisi osumasta jopa hengissä. Myös täällä mainitaan, että osa tapauksista selviää (elää loppuelämänsä yhdellä keuhkolla): http://www.edersbow.com/tracking_deer/
Kyllähän tuo korostaa sitä, että on tavoiteltava molemmat keuhkot läpäiseviä osumia, eli ei ammuta sellaisista kulmista, jotka eivät tätä mahdollista.
Moi.
Tästä asiasta minulla on yksi omakohtainen kokemus,tosin majavan kanssa.Ammuin viistosta kulmasta läpi,eikä majava meinannut uupua millään,joten vedin sen väkisin maihin ja lopetin.Ihmettelyä ei kestänyt kauan,kun tarkistin leikkuukärjen.Se oli tarkistusammunnoissa kulunut tylsäksi,tuskin olisi haavaa saanut sormeen.Terävällä leikkurilla,samanlaisesta osumasta,ei masset ole kauaa kuperkeikkaa heittäneet.Rusakoista on myös samanlaisia kokemuksia,kun luottonuolella olen ampunut useampia elukoita samana iltana.Nuoli on läpi mennessään ja maahan upotessaan menettänyt terävyytensä ja pakomatkat pidentyivät.Isokin leikkuri tylsänä ollessaan työntää verisuonet tieltään katkaisematta niitä,joten jäljitystä riittää.
1 Guest(s)
