12:38
10.8.2009
Offline02:41
22.9.2008
OfflineHyvä homma 🙂
Minulla oli joskus kaksi saksanseisojaa, jotka opetin hakemaan golfpalloja metsästä. Oli helppo opettaa moinen leikki. Uskon, että myös nuolet löytyisi koiralla useinkin. Koirat haistoi golfpallon pienen lumikerroksenkin alta. Parhaimmillaan toi kahtakin palloa samalla kertaa ja istuen luovutti. On ne sellsisia ystäviä, ikävä niitä tulee.
04:15
SJML hallitus
13.1.2008
OfflineOmat kultsut hakee nuolia. Samoin tuovat näytille jos sattuvat löytämään jostain.
Kerran harjotellessa ammuin ohi taulusta ( okei oon ampounut aika useasti
) ja nuoli lensi metsään. Enkä sitä löytänyt vaikka yritin etsiä. Seuraavana iltana vaimo kyseli, miksi meidän nurmikolla on nuoli? Jompi kumpi koiristani oli sen mettästä löytänyt ja tuonut pihalle.
Samoin hakevat vedestä, jos kelluu niin että saa kiinnitettyä koirien huomion nuoleen.
05:48
7.8.2013
Offline07:23
25.4.2012
Offline08:26
21.11.2008
Offline04:37
19.12.2010
OfflineVekkuleita koiria ja mukavahan semmoinen olisi – olen kuitenkin ihan tietoisesti koettanut välttää kaikkea ylimääräisiä ja ”epämetsästyksellisiä” elementtejä koirieni kanssa…
Itse asiassa eläinkoluttajat väittävät että eläimen kuin eläimen saa opetettua melkeinpä mihin tahansa. Näillä seuduin vaikutti aikoinaan orihevonen nimeltään Käpylän Kalle jota käytettiin apuna sorsastuksessa. Avoimilla rantaniityiltä sen avulla lähestyttiin sorsia haulikkohollille jotka eivät tajunneet pelätä hevosen rinnalla kävelevää metsästäjää. Itsekin olen rötkötellyt kädet levällään semmoisena vaahtosammuttimen kokoisena Kallen selässä kun isäukko talutteli useamman kerran sen sorsaparven viereen ja poltti ruutia. Iltalennolla Kalle oli vakiopassikaveri ja väitettiin, en siis itse nähnyt tai ehkä iästä johtuen paremminkin muista, että Kalle myös löysi pimeässä ammutut sorsat heinikosta vaivattomasti. Tosin se ei kuulemma ottanut niitä suuhun ja luovuttanut käteen vaan nosteli ne turvallaan esille. Kalle oli semmoinen legenda että sillä oli talon nimestä johdettu sukunimikin.
Ainakin noutajarotuisille koirille nuolten noutaminen/etsiminen on taatusti vaan ”pala kakkua” mutta mikä on se haju jolla se tekee paikantamisen – isännän, sulkaliiman vai kenties hiilikuidun haju…?
Pitäisköhän alkaa Taikan kanssa treenaamaan nuolten hakua – ei tarvitsisi meidänkään radan perkkaamisen jälkeen tilailla nuolia Pediltä…
1 Guest(s)
Log In
Register
Mutta eipä tuota amstaffia noutajaksi ole jalostettukkaan.