hoyt rampage xt ja hoyt crx 32|Välineistä ja tekniikasta|SJML keskustelufoorumi|jousimetsastys.fi

Moi!

Mulla on ollut Rampage xt noin vuoden.

Itse olen tykännyt jousesta yleensäkkin mutta myös ”pyöräohjurista”. Osien liikkeet tuntuvat täsmällisiltä kun ohjuri pysyy paikoillaan.On se mielellekin huolettomampi kun edellinen Bowtech:n ohjuri joka oli huonoin ikinä…siinä kului sekä liuku että tanko.

Sellaisella rullalla liukuvalla ”luistilla” saa lähes yhtähyvän tavallisesta ohjurista. 

Jos kevennyksen herkkyys olisi säädettävä niin en edes harkitsisi muuta jousta.

Minun ja Tiaisen Santun tekemässä parivertailussa oli toisena jousena Hoyt CRX 32. Juttu löytyy Jäkkärästä 2/2012.

Kuten varmaan tiedätkin, Rampage XT ja CRX 32 ovat suorituskyvyltään ja ominaisuuksiltaan identtiset, tosin kahvasta en ole varma, kun Rampage XT:n runko on CRX:stä poiketen valettu eikä työstetty. Mutta ei se CRX:n kahvaosakaan toisaalta ole ohuimmasta päästä (ainakaan jos kumikahvaa ei ole poistettu).

Provosoitumisvaroitus. Nämähän ovat meille harrastajille rakkaita ja henkilökohtaisia leluja, joten joku voi tästäkin tykätä huonoa Kyseessä on kuitenkin oma mielipiteeni ja mitä sitä liikaa kaunistelemaan:

Jossain vaiheessa Hoyt taisi mennä hakoteille pyörästön suunnittelussa. Arzaankin viittasi kirjoituksessaan tuohon ominaisuuteen, eli jousella on taipumus karata käsistä, jos sen kanssa ei ole kyllin tarkkana. Mainospuheissa asiaan on aina uuden pyörästön julkistuksen myötä tullut parannusta, mutta käytännössä Hoyt on julkaissut jokseenkin saman pyörästön moneen kertaan eri nimillä. Hoyt CRX:n Fuel-pyörästö ei minusta eroa peruskäytökseltään aikaisemmasta XTR:stä ja mitä ilmeisimmin tämä uusin RKT-pyrästö on taas samaa tavaraa uudella nimellä (on myönnettävä, että en ole RKT-cameja kokeillut, mutta noiden vetokäyrä on käytännössä yksi yhteen Fuelin kanssa).

Mitä haittaa tästä siten on? Itselläni oli CRX neljä kuukautta, enkä sinä aikana tottunut tuohon pyörästöön, vaan pidin sitä yksinkertaisesti epämiellyttävänä: siirtymä kevennykseen tapahtuu niin lyhyellä matkalla ja yllättäen, että loppuun meinaa tulla nykäisy, joka saa jousen värähtelemään sivusuunnassa. En ole ainoa tällaisen havainnon tehnyt. Koska kevennyksen raja on niin äkkinäinen, vaatii myös hallittu vireestä purkaminen erittäin suurta huolellisuutta (metsästystilanteessa joskus tarpeen).

Ja olenpa havainnut, että tottuminen on jäänyt tapahtumatta monella Hoytin pidempäänkin omistaneella. Harjoitusradalla ja kisoissa näkee näitä ”käsistä karkaamisia” ja joskus jopa vahingonlaukauksia, kun sormi on tässä vaiheessa jo liipasimella. Itsellenikin sattui Hoyt-aikana kaksi vahingonlaukausta – nykyinen jouseni on ollut käytössä jo Hoytia pidempään ja aktiivisemmin ilman ainoatakaan tapausta. Kun ampuma-asento poikkeaa perusasennosta (ylä- ja alaviistot kulmat, liikkuva maali jne.) vahingon riski kasvaa Hoyt-ampujalla.

Kokeilin joskus vetää vireeseen vähän vanhemman vuosikerran Hoytia – kyseessä oli Katera, olisiko siinä ollut Z3-camit. Pyörästön käytös oli aivan toista maata kuin näiden mainittujen myöhempien mallien. Siinä vaikutti olevan toimivat camit, ehkä Hoytin olisikin syytä otta puolenkymmentä askelta taakse hakiessaan lähtökohtaa seuraavan uutuuspyörästönsä suunnitteluun. Jos Hoytin rullista puhutaan, niin ne kaapelinohjaimessa olevat ovat merkityksettömät verrattuna näihin lavan päihin akseloituihin. Hoytin brändi on kuitenkin niin vahva, että kansa ostaa ja harvempi kritisoi

Ja tokihan näillä voi ampua tarkasti, mistä Arzaan on elävä esimerkki. Omat kommenttini taas on lausuttu korkeintaan keskinkertaisen ampujan arvovallalla

Arto_Y kirjoitti:

 …..Hoytin brändi on kuitenkin niin vahva, että kansa ostaa ja harvempi kritisoi …….

Mikä brändi?, en ostaisi ja uskallan kritisoida. Näkihän sen nyt kesälläkin, muutaman kerran jouduin pitämään kavereiden hoitteja kädessä kisoissa ja heti tuli käteen ”näppylöitä” ja lopuksi vielä kunnon vekki…….

T: Bowtech jamppa

En ota Mikan kirjoitukseen kantaa, sen peukalonhan voi tosiaan sijoittaa mihin kohtaa kämmentä tahansa tämä ketju karkaa muutenkin jo vähän ohi alkuperäisen kysymyksen. Mutta sen verran täytyy paljastaa, että toiseksi, lähinnä majavapyssyksi meinasin jo kesällä boukkarin ostaa, tämä oikeastaan siitä syystä, ettei hoitteja saa niin halvalla kun boukkareita, johtuneeko boukkareiden laadusta vai mistä… Mutta onneksi toinen ostaja ehti ensin ja osti jousen heti, kun minä vielä arvoin.

Mutta asiaan. Kiitos Arto Y:lle kehuista, mutta kun olen omistanut muutaman hoytin, Xtec:n, mainitun Kateran ja nyt tämän Crx32:n, niin näiden kaikkien kanssa uran alkuvaiheessa, meinasi tai sattui pari vahingonalaukausta, pyörästöstä huolimatta, mutta asiaa enemmän tarkastelleena, olen tullut siihen tulokseen, että nämä kuitenkin mielestäni johtui enemmän omasta huonosta fysiikasta, kun käytettävästä kalustosta. Lihaskunto/kontrolli ei ollut ihan sitä mitä pitäsi, tämän huomasin tänä kesänä, kun olen kevään ja alkukesän aikana saanut parannettua fyysistä kuntoani, niin kisatouhutkin on sujunut ihan eri mallilla kun aikaisempina vuosina, kun kroppa jaksaa, mielikin jaksaa.

Toki kalustokin vaikuttaa, toiset jouset on anteeksiantavampia ja jollain tapaa helpommin ammuttavia kun toiset, mutta juuri tästä syystä itse päädyi aikanaan Hoytiin, näissä oli eniteni minua miellyttäviä ominaisuuksia. Väärä vetopituus tai pieleessä olevat ajoituksetkin aiheuttaa tuota ”karkailua”. Liian lyhyellä vedolla, valli tulee liian aikaisin vastaan, ja jänne ”pomppaa” takaisin. Liian pitkällä käy herkästi niin, että varsinkin väsyneillä käsillä, veto ei pääse ihan loppuun asti ja karkaa takaisin.

Mutta alkuperäisen kysyjän kysymykseen vastaan, että käy kokeilemassa alan liikkeissä mahdollisimman monta jousta, niin löydät mieleisen. Nuo kaapeliohjuri rullat ei ole ratkaiseva tekijä jousen valinnassa, usko pois.

Arto_Y kirjoitti:

”Ja olenpa havainnut, että tottuminen on jäänyt tapahtumatta monella Hoytin pidempäänkin omistaneella. Harjoitusradalla ja kisoissa näkee näitä ”käsistä karkaamisia” ja joskus jopa vahingonlaukauksia, kun sormi on tässä vaiheessa jo liipasimella. Itsellenikin sattui Hoyt-aikana kaksi vahingonlaukausta – nykyinen jouseni on ollut käytössä jo Hoytia pidempään ja aktiivisemmin ilman ainoatakaan tapausta. Kun ampuma-asento poikkeaa perusasennosta (ylä- ja alaviistot kulmat, liikkuva maali jne.) vahingon riski kasvaa Hoyt-ampujalla.”

Nämä karkaamiset taitaa olla paljon ampujastakin kiinni. Itse olen sen verran ’vanhan koulun’ kasvatteja, että taljahommat ovat alkaneet pyöreillä cameillä ja sormilaukaisulla. Siihen maailman aikaan ’laakso’ oli pitkä ja ’venyvä’ ja hyvinkin anteeksiantava ’ryömimisen’ suhteen. Siihen kun tottui, niin nämä nykycamit ovat vaatineet jonkinmoisen opettelun ajan oloon. Kuitenkin perussyy ongelmaan on tuo ’ryömiminen’ joka on selkeä virhe formissa. Vetopituus pitää olla kohdillaan ja ampumakunto kohdillaan. Lisäksi paunat pitää olla omaan kuntoon nähden sopivat. Nykytyyli näillä jyrkillä cameillä taitaa, merkistä riippumatta, olla ’takaseinästä’ ampuminen l. vedetään enemmän tai vähemmän stopparia vasten ja jos veto loppuu l. tulee ’ryömintää’ niin tekniikassa tai kunnossa on vikaa.  

Minusta tuo eri camien jyrkkyys on, ainakin itselle, ongelma enemmänkin siellä vedon alkupuolella, jossa kaipaan sitä ’pehmeyttä’ erityisesti metsästystilanteissa.

Mutta, kannattaa käydä vetelemässä niitä jousia ja pysyä maltillisissa paunoissa.

Markok kirjoitti:

Niinpä niin.. RKT-caminen ”hiilipyssy” on nyt ollut viime joulusta lähtien ja eikä tuohon kevennysalueeseen meinaa tottua. 2-numeroinen luku on tullut roiskittua nuolia pusikkoon karkailujen vuoksi. Ei tuosta silti auta jousta syyttää. Jotenkin ei vaan lihasmuisti tahdo oppia tähän vehkeeseen.

Miksi siitä ei saisi syyttää jousta? Se mitä Arzaan ja Kiul edellä kirjoittivat lihaskunnosta ja -hallinnasta, oikean vetopituuden merkityksestä jne. on toki totta osaltaan, mutta minä en kyllä vapauttaisi jousen suunnittelijaa vastuusta – sinäkään kun et mikään aloitteleva amatööri näissä hommissa ole. Kun ”paremmin suunnitellulla” jousella tekee pienen pienen virheen ja veto irtoaa takaseinästä esim. tavallista haastavammassa ampuma-asennossa, niin ampuja huomaa tämän ja vetää jänteen takaisin seinää vasten. Hoytilla vahinko on todennäköisesti siinä vaiheessa jo tapahtunut ja pahimmassa tapauksessa nuolikin taipaleella jonnekin – tuskin ainakaan keskelle kohdetta.

Minusta Hoytin asiakkaiden pitäisi pitää enemmän ääntä tästä, kun parannusta ei muuten näytä tulevan. Minusta se on turhauttavaa – tarvittaisiin vain hieman eri tavalla muotoiltu pyörästö, jollaisen Hoytin insinöörit aivan varmasti osaisivat halutessaan suunnitella. Nykyisen kevennysalueen äkkinäisyydestä ei ole mitään hyötyä, tai ainakin siitä on merkittävästi enemmän haittaa kuin se muutama fps nopeudessa, jonka sillä ehkä saavuttaa (ja senkin energian voi suunnittelussa sijoittaa toiseenkin kohtaan vetokäyrää). Vaikka se kevennyssiirtymä suunniteltaisiin hieman miedommaksi, voisivat Hoytit silti olla yhtä hiljaisia, nopeaheittoisia, anteeksiantavia ja laadukkaita kuin ne ovat nytkin.

Hoytin mallistostahan löytyy näiden ’uusien’ mallien lisäksi sitten sitä ’takuuvarmaa rautaa’, jolla on pitkä historia ja jolla osuminen on helppoa. Tämän ’ultratecin’ nykyinen nimi taitaa olla Contender, mutta speksi on se sama vanha tuttu. Ei ehkä nopein, lyhyin, kevein tai virtaviivaisin, mutta varmasti toimiva kaikissa oloissa. Pyssy joka pitää olla jokaisella jemmassa ’pahan päivän varalle’.  Ja jossei ole, niin kipin kapin kauppaan.

Heka tuossa jo totesi hyvin jousien viimeaikasesta kehityksestä, mitään mullistavaa ei oikeastaan ole tapahtunut ammuttavuudessa – osa muutaman vuoden takaisista malleista ja cameistä on vähintään samalla, ellei paremmalla tasolla.