Riistakamerat ovat käteviä laitteita metsästyksen apuna. Fiksusti sijoitettuna niiden avulla saa selville mitä ja mihin suuntaan polun varrella liikkuu sekä mihin aikaan ja ketä ruokintapaikalla tai loukun tienoilla käy. Ottaisinko sellaisen käyttöön?
Riistakamerat ovat kehittyneet paljon vuosikymmenten varrella. Ensimmäiset mieleeni jääneet artikkelit kertoivat filmikameroista, joihin oli liitetty polun yli viritetty lankalaukaisin. Eläin tuli polulla langan katkaistessaan konkreettisesti ottaneeksi itsestään yhden kuvan. Metsästäjän piti ajoittain käydä hakemassa kamera, kehittää filmi ja sen jälkeen jännittää mitä kuvasta löytyy, jos mitään.
Ensimmäinen oma riistakamerani oli vesitiiviisti koteloitu Sonyn pokkari, johon oli liitetty liiketunnistin. Optiikka oli siihen aikaan huippuluokkaa, kotelo ammattitasoa, mutta karusti kameraan tehty langoitus epäluotettava ja Sonyn omat muistikortit arvokkaita. Laitteen käyttö jäi valitettavan lyhytaikaiseksi. Oppirahoja.
Nykyään käytännössä kaikki markkinalla olevat riistakamerat ovat tehdasvalmisteisia ja useimmat tulevat Kiinan suunnasta. Ominaisuuksista löytyy paljon eroja, joita on hyvä ymmärtää, kun pohtii sellaisen hankintaa.

Yleistä
Kameroista löytyy paljon eroavaisuuksia mm. kuva- tai videotarkkuuden, kameran kuva-alan, reagointiajan, salamatyypin ja lcd-näytön koon osalta. Ne ovat yksiä, mutta eivät ainoita kriteereitä, joita kannattaa miettiä kun riistakameraa valitsee käyttöönsä.
Joidenkin kameroiden mukana tulee erillinen, kevyt kiinnike tai jalka, jolla kameran voi kiinnittää johonkin rakenteeseen. Olen kokenut sellaiset heppoisiksi ja päätynyt sen sijaan käyttämään myyntipaketissa tulevaa, puun ympäri kiertävää remmiä ja hoitamaan ylä-ala-suuntaisen kallistuksen tarpeen kameran ja puunrungon väliin laittamillani oksanpätkillä. Useimmat käyttämäni kamerat saa suojattua koodilla, suljettua lukolla ja kiinnitettyä lisäksi vaijerilukolla puuhun.
Kaikki riistakamerani ovat toimineet AA-paristoilla, mutta joissakin voi käyttää myös suurempia 18650-paristoja. Jokaisessa kamerassa on ollut mahdollisuus käyttää ulkoista akkua, joka on tietenkin tarpeen, jos aikoo käyttää kameroita käytössä kylmällä säällä tai jopa talven läpi. Olen jo pitkään pitänyt ulkoista akkua verkkopussissa, jonka saan roikkumaan kameran kiinnityshihnaan.
Osassa kameroista ilmoitettu vesitiiviys ei näytä koskevan akun virtajohdon läpivientiä. Pieni yksityiskohta, mutta saattaa aiheuttaa harmeja, koska jos kameran sisään pääsee hämähäkki kutomaan verkkojaan, niin sinne takuulla pääsee myös kosteus.

Vuosien varrella on tullut vastaan erilaisia kameran suuntaamiseen liittyviä ratkaisuja. Vaikka kamerassa oleva pieni laser olisi kätevän tuntuinen ajatus, olen kokenut helpoimmaksi ja nopeimmaksi kohdistaa sellaiset kamerat, joista etuseinän osin avattua esille tulee näyttö, joka näyttää koko ajan kameran näkymän. Jos se ei ole mahdollista, niin laite pitää laittaa päälle, käydä kävelemässä kameran edessä, tsekata kuva, suunnata uudestaan – ja sitä rataa. Hitaampaa, mutta tietenkin toimivaa.
Tallentavat kamerat

Tätä termiä käytetään nykyään kameroista, jotka eivät lähetä kuvia (tai videoita), vaan ainoastaan tallentavat ne muistikortille. Nämä kamerat tunnistaa useimmiten siitä, että niissä ei ole näkyvää antennia.
Tallentavissa riistakameroissa on tyypillisesti kannen takana pieni näyttö, jonka avulla kameran ottamia kuvia voi selata, mutta löytyy myös riistakameroita, joissa ei ole näyttöä ollenkaan. Paristoja säästävä tapa on vaihtaa kameraan toinen muistikortti ja tarkastella kuvia esimerkiksi vasta kotosalla tietokoneen äärellä. Löytyy myös kameroita, joiden kuvia voi selata käyttäen älypuhelinta Bluetooth-yhteyden kautta, mutta ne ovat harvinaisia.
Näytöllisten riistakameroiden hinta kotimaisissa kaupoissa lähtee satasen paikkeilta ja ilman näyttöä olevat kamerat ovat jokusen kympin edullisempia. Kiinankaupoista voi edullisimmin sellaisen saada parillakympillä, mutta tuki ja ohjeistus voivat niissä olla vaatimaton, takuusta nyt puhumattakaan.
Tallentava riistakamera on hyvä valinta kun kamerat sijaitsevat suhteellisen lähellä, jolloin tarkistuskierroksen tekeminen ei aiheuta isosti vaivaa. Tallentava kamera on myös tavallaan edullinen kertainvestointi, josta ei paristojen uusimisesta aiheutuvien kulujen lisäksi aiheudu jatkuvia kustannuksia.
Lähettävät kamerat

Ensimmäisen aallon lähettävät riistakamerat pystyivät lähettämään ottamiaan kuvia ja myöhemmin videoita joko multimediaviesteinä tai sähköpostina. Multimediaviestit tosin ovat olleet aina paitsi rajoittuneita myös kalliita, joten epäilen hyvin harvojen käyttäneen niitä.
Kameran asetusten määrittely vaati alkuun erilaisia, jopa kameratyyppikohtaisia, PC-ohjelmia. Myöhemmin asetuksia on voinut määritellä tekstiviesteillä ja mobiilisovelluksilla. Osalla valmistajista kameran lisääminen mobiilisovellukseen tapahtuu kätevästi QR-koodilla – helpompaa se ei juuri voi olla.
Aivan olennainen asia ymmärtää on se, mitä matkapuhelinverkkoja kamera tukee. Etenkin juuri tällä hetkellä, kun 3G-verkkoa ollaan ajamassa alas ja 4G-verkko on vasta laajenemassa suuressa osassa Suomea. Tyypillisesti kamerat tukevat aina myös hitaampaa verkkoa (4G -> 3G -> 2G), jolloin vanhempi 3G-kamera tai uudempi 4G-kamera saattavat toimia 2G-verkossa, jos laitteen 2G-radio ja antenni ovat hyvälaatuisia ja operaattorin 2G-verkko riittävän hyvä. Videoiden lähettämisestä ei kannata 2G-verkossa unelmoida ja kuvienkin tarkkuudestakin saattaa joutua tinkimään. Verkon kattavuutta ja laitteen toimivuutta halutussa paikassa on ennalta vaikea tietää, joten vasta käytäntö kertoo miten ostoksen kanssa kävi.
Kannattaa huomata, että tietoturvasyistä monet sähköpostipalvelut, kuten vaikkapa Googlen Gmail ovat kiristäneet sähköpostin lähettämisen teknisiä vaatimuksia, josta syystä vanhemmat kamerat eivät enää aikaisemmin toimivaksi todetuilla asetuksilla välttämättä pystyneet lähettämään kuvia. Rajoitteita voi kuitenkin yrittää kiertää, kuten olen toisaalla kirjoittanut.
Lähettävien kameroiden hinnat alkavat kotimaisissa kaupoissa 150-200 haarukasta ja nousevat jopa yli 400 euroon. Kiinankaupasta voi ostaa arpalipun jonkin verran edullisemmin.
Riippumatta miten ja mihin kamera kuvat lähettää, tulee käyttäjän hankkia kameraan SIM-kortti ja liittymä joltakin operaattorilta. Tästä aiheutuu jatkuvia kustannuksia, riippuen operaattorista ja liittymän nopeudesta. Halvimmillaan hitaan dataliittymän sain alle euron kuukausihintaan, mutta tällä hetkellä kustannukset ovat korkeampia. Jotkut kameravalmistajat paketoivat SIM-kortin myyntipakettiinsa mukaan, joka voi helpottaa ja nopeuttaa käyttöönottoa. Operaattoreiden hintoja kannattaa kuitenkin vertailla, jotta ymmärtää paljonko helppoudesta tulee maksamaan.

Kuvapalvelut
Yritykset ovat useilla aloilla siirtyneet kilpailemaan laitteiden sijaan lisäpalveluilla – ja näin on myös riistakameroiden laita. Palveluissa tarjotaan käyttäjille muun muassa helpompaa kuvien tai videoiden seurantaa joko nettisivun kautta tai mobiilisovelluksella, kykyä jakaa kuvia suuremmalle ryhmälle sekä mahdollisuutta määritellä asetuksia palvelun kautta.
Suunta on mainio, koska mikäli käytössä on useita kameroita, täyttyy sähköposti viesteistä, joissa jokaisessa on yksi kuva tai video, joka pitää avata, miettiä jaanko, lähettää kavereille, poistaa sähköposti, jne. Tästä tulee helposti todella työlästä. Yhden tai kahden oman kameran kanssa tilanne on vielä hallittavissa.
Näen, että elämme palveluiden suhteen paraikaa jonkinlaista siirtymäkautta. Monet palvelut ovat ensimetreillään ja ominaisuudet vielä kehitysvaiheessa. Osa palveluista hyväksyy vain yhdenmerkkisiä kameroita piiriinsä (tai jopa vain uusia samanmerkkisiä), toisilla on enemmän avoimet ovet sille miten ja mistä kuvia tai videoita palveluun siirtyy. Vertailua kannattaa tehdä.
Myös logiikka, jolla käyttäjät maksavat palvelusta vaihtelee suuresti. Käyttäjän saattaa olla hankala hahmottaa ja vertailla eri palveluissa määriteltyjä kuvien tai käyttäjien määrään tai annettuun aikajaksoon sidottuja rajoituksia verrattuna ominaisuuksiin, joita hän itse arvostaa. Ovatko kustannukset ennakoitavissa? Pystyykö palvelua käyttämään vain osan vuotta vai pitääkö maksaa ympäri vuoden, vaikka kamerat eivät olisi silloin käytössä? Maksetaanko kameroiden lukumäärästä, kuvien määrästä, tallennustilasta vai käyttäjien määrästä? Tällaisia kysymyksiä kannattaa kysyä itseltään (tai kaverilta) ennen tietyyn palveluun sitoutumista, koska siirtyminen palvelusta toiseen on usein hieman isompi urakka. Uskon, että markkinatilanne selkiytyy kilpailun kiristyttyä ja palveluiden otettua muutamia askeleita eteenpäin nykytilanteesta.
Yhteenveto
Riistakamerat ovat käteviä kavereita metsästyksen suunnittelussa, loukkujen tarkkailussa ja vaikkapa passituksen ajoittamisessa. Erilaisiin tarpeisiin löytyy monenlaisia kameroita useista eri hintaluokista. Palvelut kehittyvät paraikaa ja tulevat tekemään kameroiden käyttämisestä ja hallinnasta entistä helpompia.
Kameraa ostettaessa kannattaa yrittää hahmottaa mihin tarkoitukseen riistakameraa aikoo käyttää, miten paljon käyttö saa maksaa – ja pohtia sitten markkinalta itselle soveltuvin ratkaisu. Onnea ostoksille ja menestystä riistakameroiden käyttöön!
Teksti: Ari Kontiainen
Kuvat: Ari Kontiainen, riistakamerat.com, Burrel riistakamerat
Most Users Ever Online: 540
Currently Online:
10 Guest(s)
Currently Browsing this Page:
1 Guest(s)
Top Posters:
heka: 1024
Arzaan: 933
Kiul: 854
Arto_Y: 741
Pikkuhannu: 621
timo levä: 580
Piedro: 573
Mika_R: 528
Antti Saarenmaa: 463
jonex: 379
Member Stats:
Guest Posters: 0
Members: 3335
Moderators: 0
Admins: 2
Forum Stats:
Groups: 6
Forums: 37
Topics: 4562
Posts: 27131
Newest Members:
PulleaPoni, apa_02, JuhaOllo, Jousimies_75, 1juhametsamaki, tloGOAT, Rudolf87, vk00, naulapaa@hotmail.com, Christian9Administrators: ylläpitäjä: 236, Ari Kontiainen: 1090