Register
12:00
16.9.2013
Offline
Ave!Alkaa olemaan vuosi täynnä säännöllistä treeniä vaistojousen kanssa.Alkuun tottakai kehittyminen oli jopa huikean nopeaa,mutta pari kuukautta sitten tuli ”seinä vastaan”…eli takapakkia en ole osumisessa ottanut,mutta tuntuu et paikallaan junnaa koko homma.Ilmiö on mulle tuttu soitto hommista joskus teininä,mut miten tästä nyt pääsis eteenpäin?Omistan taljajousenkin,mutta juurikin tämän ilmiön takia en ole ottanut ohjelmaan sillä treenaamista,kun pitää nyt yksi paketti yrittää pitää kasassa.Takapihan treeniä tulee päivittäin ja illoinkin,5-25m matkoilta ja eri sääolosuhteissa…
Oiskohan jollain vaistotutorgurulla vierailusta hyötyä?Vai dr Phill?
12:22
12.7.2013
Offline
aluksi maininta että en tiedä mistään mitään enkä ymmärrä tätäkään.
pitäskö päästä metsään?
12:33
16.9.2013
Offline
Sepä se,kun en minäkään oikein ymmärrä.Lähinnä sitä kartoittelen et onko muilla ollut vastaavaa ja oisko jotain hyödyllistä vinkkiä millä sais nuolta lähemmäs suunniteltua osuma aluetta…Ja kyllä,metsään pitää päästä.
12:39
10.8.2009
Offline
Mulla oli kanssa muutaman vuoden hiljainen kausi kun ei ollut ketään sparraamassa. Mut nyt seuraan liittyi pari lahjakkuutta niin on joutunut itsekkin kasvamaan sen myötä. Tämä talja puolella.
12:52
16.9.2013
Offline
Eli sparraaja kehään!Lasse?
12:52
9.6.2009
Offline
moi, itselläni on mennyt samaa kaavaa taljalla.
aluksi homma tuntui helpolta, koin olevani ihan ookoo ampuja(takapihalla)
sitten aloin kiinnostua myös säätämisestä yms. jousella ampumiseen liittyvästä.
ampuminen alkoi takkuamaan, ja taas paranemaan… jne.(tieto lisää tuskaa)
sitten sain palikat taas järjestykssen ja kaikki tuntui hyvältä, olin jo pro ampuja.
sitten osallistuin ensimmäiseen sjml cup kilpailuun, ja paluu maan pinnalle oli kova…
treeniä treeniä ja lisää treeniä, rupesi ampuminen tuntumaan mukavan helpolta ja on sitä edelleen.
välillä seinä tulee vastaan, kunnes homma alkaa sujumaan luonnollisesti.
sitten tulee tulosta.
treenin myötä itse kriittisyys ja vaatimus taso nousee(seinä)
01:37
19.12.2010
Offline
Oisko kikkailu väsy ja/tai kikkailu tullut mukaan kuvioihin….?
Ekaan on yksinkertainen resepti olemassa – nakkaa jousi nurkkaan muutamaksi viikoksi ja aloita vaikka joogaharrastus ja kaiva jousi esiin jos jooga ei ole kiinnostavampaa…
Kikkailu onkin sitten vaikeampi homma – Fred Eichler ampuu näin, Trophybow1 taas tälleen, mutta Vensel Woodsman tekeekin näin siitäkin huolimatta että Byron Ferguson sanoo että näin pitää ampua….
Olisiko kuvio tällainen että silloin vuosi sitten hait omaa tekniikkaa, selvittelit perusasioita ja kiinnitit huomiota omiin tekemisiisi saavuttaen tietyn tason. Kun nopea kehitys pysähtyi tai hidastui niin juutube astui kuvioihin ja aloit muuttamaan tekniikkaasi sen kummemmin harkitsematta ja kokeilemaan eri tapoja ampua tavallaan unohtaen kuinka Jouni O ampui silloin kun kehityit.
Toisaalta jos vaistoammunan laskee urheiluksi niin yksi urheiluvalmennuksen perusasioista on se että kehitys ei ole koskaan eikä kenelläkään tasaisesti nousevaa vaan siinä on tasanteita ja jopa laskuja mutta kehitystä pitää seurata pidemmällä aikavälillä ja mahdolliset muutokset harjoituksiin pitää tehdä harkiten.
Sillä kehitys saattaa välillä pysähtyä vaikka kaikki olisi 100% kunnossa – ihminen kun ei ole kone.
Itselleni on ollut apua siitä että olen ottanut muutaman vuoden aikana aina silloin tällöin lyhyitä videopätkiä enempi tai vähempi huumorimielessä. Kun minulla oli syksyllä oli vuorenkokoisia ongelmia osumisen kanssa niin otin pari uutta pätkää ja vertailin niitä muutamaan vanhempaan pätkään. Huomasin että muutaman viikon taljalla ampuminen on saanut sormilaukaisun rentouden ihan perseelleen ja nostin taljan ikuiseksi ajaksi pölyttymään telineeseen. Eikä se laukaisuvirheen huomaaminen parantanut asiaa samalla hetkellä vaan vaatii vieläkin korjaamista. Kieltämättä kokeilu pelkällä taljalla, taka-ajatuksena se että vaistoammunta on kuin polkupyörällä ajoa, harmittaa kun tajusin että virheet oppii vieläkin nopeasti mutta niiden korjaaminen vaatii vuosi vuodelta yhä enemmän ja enemmän aikaa tai siis harjoitusta…
02:09
12.7.2013
Offline
on jousiammunta ahistavaa touhua kun sitä tarkemmin miettii.
ja aina kun pitää olla parempi.
03:24
SJML hallitus
28.1.2013
Offline
Ja sit on vielä ne takapakit 
Ärsyttävää kun ennen osui mutta eipä osu nyt 
03:53
16.9.2013
Offline
En oo kyllä oikein miettiny ikinä miten ammun,ehkä ois jopa syytä
. Ainoat ”kikkailut” liittyy lähinnä laukasuun;ammun pari sarjaa ja jos ei miellytä,palaan taas vanhaan.Nuoletkin tosin edelleen etsii malliaan.Toisaalta vuosi taitaa olla lyhyt aika jousiammunnan parissa ja ehkä oon liian optimistinen ollu kehityksen suhteen.
Taljan kanssa en varsinaisesti ole treenaillu,ehkä enemmänkin ”ammuskellut” kun se vasta juuri Pediarcheryllä säädettiin.Vaikka jossain keskustelussa kirjoitin et nehän on hyvää vaihtelua toisillensa en kyllä nyt uskalla liiemmin siihen kajota
No onneksi on taas viikonloppu aikaa hioa,mutta jos alkaa hiertään niin Varjaagin neuvosta koppi : jousi nurkkaan ja zumbaamaan
05:18
9.5.2013
Offline
Kiitos Pekko! 😀
05:28
18.3.2008
Offline
Jouni O kirjoitti:
Taljan kanssa en varsinaisesti ole treenaillu,ehkä enemmänkin ”ammuskellut” kun se vasta juuri Pediarcheryllä säädettiin.
Jaa. Mitä säätöjä jouselle tehtiin? Tuskin kuitenkaan mitään sellaisia, joita ei voi tehdä kuin ampumalla.
06:14
16.9.2013
Offline
Juu,ei muuta kuin vetopituus katottiin kohilleen.tärkee juttu kuitenkin.
06:56
6.10.2006
Offline
koskaan ei saa olla tyytyväinen omaan ammuntaan.:-)
07:02
5.3.2012
Offline
mielenkiintoinen aihe jouni o ja aina yhtä paljon harmaita hiuksia omalla kohdallani aikaan saava …. kuinka tulla paremmaksi ja samalla ymmärtää lisää jousen ja sillä ampumisen taidosta. Olen itse lähestynyt aihetta asettamalla tavoitteet sellaiseksi joita olen omasta mielestäni pystynyt ja halunnut tavoitella. ei ole minun mielestäni mitään mieltä yrittää olla parempi kuin joku bfyrgoson tai vastaava jos ei todella itse halua. jos tavoite on realistinen on paljon mielekkäämpää harjoittelu ja jousen ymmärtämisen opettelu sitä kautta. Ei todellakaan ole pieni kynnys vieläkään ottaa jousi käteen ja lähteä esim. metsälle ja väittää ympäristölle jopa osuvansa sillä johonkin . Omani tieni on ollut monien vaikeiden mutkien kautta joskus turhankin vaikea ja itse toivon ,jotta saat omiin harjoitteisiin jonkun joka pääsee katselemaan niitä asioita joissa tuntuu olevan kysymyksiä. Ja joku vuorilla kiipeilijä on sanonut ,jotta jokaisen vuori on oman kokoinen..
07:31
19.12.2010
Offline
”koskaan ei saa olla tyytyväinen omaan ammuntaan.:-)” – Heka
Ei missään tapauksessa saa olla mutta pitää olla kuitenkin realisti tavoitteiden kanssa muutoin voi motivaatio loppua – semmoisia pieniä välitavoitteita joiden saavuttamiseksi joutuu tekemään töitä ja kun tavoite on saavutettu niin kärsä kohti vastatuulta ja uusia tavoitteita.
Itselläni on tiukkana päätavoitteena että ampumisen pitää olla hauskaa ja sitä kautta mahdollisimman monipuolista ja hyvänä kakkosena tulee se että treenin eka nuoli osuu oli matka tai maali mikä hyvänsä – tämä on mulla niin tiukka vaatimus että toissa kesänä koetin 3 eri kertaa aloittaa treenin samalle päivää mutta päivän kokonaissaldo jäi kolmeen nuoleen. Eikä se ole suinkaan ainut kerta kun on joutunut tyytymään lyhyisiin harjoituksiin…
Ei varmastikkaan kaikille sopivia tavoitteita mutta sopii mun luonteelle hemmetin hyvin ja toimivat joskus jopa metsällä… 
Jos nyt puhutaan, jousimetsästys sivuilla kun ollaan, metsästysammunnasta niin minä ainakin pidän riistatilanteen luomista ja sen hallintaa huomattavasti merkittävämpänä taitona kuin absoluuttista ampumataitoa.
09:27
12.7.2013
Offline
aluksi homma tuntui helpolta, koin olevani ihan ookoo ampuja(takapihalla)
sitten aloin kiinnostua myös säätämisestä yms. jousella ampumiseen liittyvästä.
ampuminen alkoi takkuamaan, ja taas paranemaan… jne.(tieto lisää tuskaa)
hepe75
Porttiteoria…
Asiasta irroitettu teksti on vaarallista!
tykkään hiippailla koiran kanssa 5kk ja jänistä ollaan kateltu.
Koira on muuten jo pilalla.
09:35
12.7.2013
Offline
Varjaagi kirjoitti:
”Jos nyt puhutaan, jousimetsästys sivuilla kun ollaan, metsästysammunnasta niin minä ainakin pidän riistatilanteen luomista ja sen hallintaa huomattavasti merkittävämpänä taitona kuin absoluuttista ampumataitoa.
Viisasta.
09:37
12.7.2013
Offline
enpä saanu tota irti sinisestä.
Välillä tekis mieli sammuttaa tämä kone..
09:49
18.3.2008
Offline
Oma näkemys (vaikkakaan ei millään huippuampujan auktoriteetilla):
– Yksinään ei kannata nyhjätä, jos suinkin on alan seura lähistöllä. Porukalla treenaaminen on mukavaa ja siinä vaihtuvat samalla ajatukset ja vinkit ampumista (ja välineitä) koskien. Myös oman ampumataidon taso alkaa selvitä tai siihen mahdollisesti liittyvät harhakuvitelmat karista. Vaikka kuinka kokisi olevansa yksinäinen susi luonteeltaan, kannattaa mennä mukaan porukkaan.
– Jos seuralla on maastorata, niin aina parempi. Ainakin omalta osaltani maastorata on ehdottomasti se mielekkäin harjoittelumuoto, kun ykköstavoitteena on jousella metsästäminen. Pimeä vuodenaika toki rajoittaa maastoradan käyttömahdollisuuksia, mikä kieltämättä omalla kohdallani vähentää selvästi harjoittelua.
– Mukaan SJML:n cup-kisoihin! Vaikka ei tähtäisi mihinkään kärkitason menestykseen, kehittää kisoihin osallistuminen hyvinkin ampumataitoa ja vieläpä pienen paineen alla, mikä on metsästystä ajatellen plussaa. Se myös ylläpitää motivaatiota harjoitteluun. Kisojen puitteissa on hyvä asettaa jossain vaiheessa myös jonkinlaisia henkilökohtaisia tavoitteita, jos haluaa kehittyä. Ei tarvitse ajatella kilpailevansa ketään muuta kuin itseään vastaan, mutta muiden ampujien tulostaso on se mittari, johon nähden sijoittumista vertaamalla saa käsitystä omasta kehityksestään – tai kehittymättömyydestään. Sitä paitsi cup-kisat ovat erittäin mukavia tapahtumia eivätkä tosiaankaan mitään ryppyotsaista touhua. Ja hieno lisä harrastukseen itsessään!
1 Guest(s)
