Kiinteiden metsästyskärkien teroittaminen|Välineistä ja tekniikasta|SJML keskustelufoorumi|jousimetsastys.fi

Razor sharp, partaveitsen terävä – yksi eniten toistetuista termeistä jousimetsästyksestä puhuttaessa. Miten kärki pidetään hyvässä terässä?

Kun metsästyskärki on lävistänyt eläimen ja säilynyt mahdollisesti kohtalaisen terävänä, saattaa riittää kevyehkö hionta jollain hienolla 600–1000-karkeuden timanttilaikalla. Usein kuitenkin kohteen lävistänyt nuoli maahan iskeytyessään tylsyy merkittävästi tai saa näkyvämpiäkin vammoja. Tällöin teroitus on aloitettava ronskimmilla keinoilla kuten 200-karkeuden hiomalaikalla tai jopa karkealla rautaviilalla.

Myös käyttämättömiä kärkiä on joskus sipaistava hienolla timanttilaikalla tai keraamisella puikolla, etenkin sitä viinen ensimmäistä nuolta, jota useammin otetaan viinestä esille.

Mitä työkaluja tarvitaan

• Kahden eri karkeuden timanttilaikka tai useampia karkeammasta hienompaan. Myös märkä/kuiva hiomapaperia tasaiselle alustalle asetettuna voi käyttää. Karkeuksien olisi hyvä olla väliltä 200–2000.
• Rätti hiomalaikan välipuhdistuksiin.
• Permanent-tussi.
• Pala nahkaa tai sileä pahvi viimeistelyä varten.
• Jos mahdollista, myös jonkinlainen jigi teroituskulman varmistamiseksi.
• Pätkä kierreholkilla varustettua nuolta, johon teroitettava kärki kiinnitetään työskentelyä helpottamaan.

Kiinteät kärkityypit

Kiinteiden kärkien terät voivat olla vaihdettavat tai samaa massaa kärjen rungon kanssa tai muuten yhtenäinen kokonaisuus. Teriä voi olla 2–4, tyypillisimmin kolme. Jotkut kolmiteräisistä on valmistettu niin, että kaksi saman sivun teräviistettä voidaan hioa yhtä aikaa, kuten G5 Montec.

Terä voi olla myös single bevel -tyyppinen, jolloin terässä on vain yksi hiottu viiste.
Vaihdettavateräisiä kärkiä on vaikea teroittaa. Siksi näitä kärkiä kutsutaankin vaihdettavateräisiksi! Terässä on usein yksi leveä, loivempi viiste ja erittäin kapea jyrkempi viiste leikkaavassa laidassa. Toki näitäkin teriä voi hieman vaikkapa keraamisella puikolla sipaista toistuvien viinestä irrottamisien jälkeen.

Teroitus

Teräviisteen kulman toteaminen on teroituksen ensimmäinen vaihe. Viiste voidaan maalata tussilla, jolloin hioessa voi todeta mistä metallia on lähtenyt ja mistä ei.

Terä asetetaan viiste tarkasti hiomalaikkaa vasten niin, että alkuperäinen viistekulma säilyy. Tässä vaiheessa olisi erinomaista, jos käytettävissä olisi sopiva jigi kulman varmistamiseksi. Tarkkaan työhön tottuneelta tämä käy myös näppituntumalta silmämääräisesti. Tussiviivaa kannattaa vilkaista usein.

Montec-tyyppisissä kärjissä, joissa kaksi teräviistettä voidaan hioa kerralla, niiden viistekulman takia on syytä laskea, että kutakin kahden terän sivua tulee hiottua yhtä monta vetoa.

Jos terä on vielä melko hyvässä kunnossa, voidaan hiominen aloittaa vaikka 600-karkeudella. Tällöin on hyvä tehdä yksi pyyhkäisy per puoli kerrallaan, jotta vastapuolelle ei alkaisi muodostua pursetta.
Hiontavaiheessa olisi hyvä käyttää viiltosuojahansikasta, jos sellainen sattuu hollille.

Kun kärki on tylsynyt rajummin esimerkiksi terän sipaistua kiveä, aloitetaan teroittaminen karkealla laikalla tai rautaviilalla edeten pikkuhiljaa hienompaan karkeuteen. Terää työnnetään eteenpäin kuin hiomapintaa leikaten. Hiomalaikkaa kannattaa välillä rätillä puhdistaa.

Hioessa terään muodostuu pursereuna, jonka voi sormella tuntea tai jopa silmin nähdä. On varmistettava, että purse muodostuu koko viisteen matkalle eli viiste on oikein hiottu koko pituudeltaan. Hienompaan hiomakarkeuteen siirryttäessä viiste kiillottuu ja purse pienenee.

Hionnan loppuvaiheessa viimeinenkin ohut pursereuna poistetaan vetelemällä terää taaksepäin nahkapalaa vasten samaan tapaan kuin parturit Western-elokuvissa viimeistelevät partaveitsen ”nahkavyön” takapintaan.

Kätevä tapa on liimata kaksikomponentti epoksilla timanttilaikan takapintaan nahka karkeampi pinta (mokkamainen) ylöspäin.

Terävyyden voi tarkistaa jännittämällä kumirenkaan tiukalle sormien väliin ja vetämällä sitä kevyesti terää vasten. Jos viiltoliike ei katkaise kumirengasta, on hiontaa jatkettava.

Tämä ohje on kirjoitettu nimenomaa kiinteiden kärkien teroittamista varten.

Mekaanisia kärkiä, joilla on ammuttu riistaeläintä ei pysty kunnolla teroittamaan niiden pienten, ohuiden terien vuoksi.

Lisäksi mekaanisten kärkien terät yleensä vääntyvät enemmän tai vähemmän törmätessään kohteeseen eivätkä enää aseutu kohdalleen yritettäessä asettaa niitä takaisin uriinsa.

Teksti ja kuvat: Juha Kylmä