Kokemuksia istumavaljaiden käytöstä | Välineistä ja tekniikasta | SJML keskustelufoorumi

Istumavaljaat (engl. tree saddle) ovat erityyppisiä ‘ständejä’ ja kiinteitä passitorneja tuoreempi väline, jonka avulla voi harjoittaa kyttäysmetsästystä maantasoa korkeammalta. Kirjoitin alkuvaiheen makusteluista kolme vuotta sitten tarinaa Jäkkärään. Millaisia oppia ja ideoita sen jälkeen on kertynyt jaettavaksi?

Istumavaljaita voi hyödyntää metsästyksessä monella tavalla. Vertaistukea alkuun pääsemiseen ja oman välineistön sekä tyylin löytämiseen löytyy suomen kielellä esimerkiksi ‘Saddle Hunting Finland‘ Facebook-ryhmästä. Ryhmässämme on jo toistasataa jäsentä sekä keskusteluissa runsaasti osaamista ja kokemusta hyödynnettäväksi. Kannattaa liittyä, jos aihe kiinnostaa.

Puuhun kapuamisesta

Jotta istumavaljaissa voi passitella, pitää ensin jotenkin kavuta puuhun. Oman istumavaljas-matkani varrella olen testannut useita erilaisia kiipeämistapoja.

Eniten olen kiivennyt neljällä tikkaanpalasella, mutta kokeillut myös erilaisia remmi- ja irtoaskelmia. Tikkaanpalasiin voi myös liittää narutikkaat, jolloin niitä tarvitsee riittävälle korkeudelle päästäkseen enää kahdesta kolmeen kappaletta. Ja onhan keksitty myös yhtä tikkaanpalasta hyödyntävä kiipeilymenetelmä eli single sticking. Näitä kiipeämistapoja voi hyödyntää lähes minkä tyyppisten puiden kanssa tahansa, koska ne mahdollistavat oksien ohittamiset.

Osa istumavaljaiden käyttäjistä on innostunut soveltamaan tikkaiden ja askelmien sijaan köysien avulla kiipeämistä ja laskeutumista. Kaksi mainitsemisen arvoista lyhennettä ovat DRT (Double Rope Technique) sekä SRT (Single Rope Technique), joista molemmilla tuntuu olevan vankka kannattajakuntansa. YouTubesta löytyy molemmista mainituista tekniikoista kertovia videoita, esimerkiksi oiva tiivistelmä YouTuben NY Saddle Hunter -kanavalta.

Siinä missä DRT-menetelmässä hyödynnetään dynaamista kiipeilyköyttä ja solmuja, SRT:ssä käytetään staattista kiipeilyköyttä sekä mekaanisia varmistuslaitteita, nousukahvoja ja -laitteita. Jälkimmäiseen varusteita ostaessasi muista tarkistaa yhteensopivuus valitsemasi nousuköyden paksuuden kanssa.

Köysien kanssa puuhun kapuaminen edellyttää sitä, että halutusta puusta löytyy sopivalta korkeudelta riittävän tukeva oksa, jonka yli köysi saadaan paikalleen ja jonka varassa uskalletaan kiivetä. Tämä vaatimus ei aivan kaikissa maisemissa tai puissa toteudu, jolloin etenkin uudella alueella metsästettäessä on hyödyksi varautua myös toisenlaisella tavalla puuhun nousemiseen.

Puussa seisoskelusta ja nojailusta

Millä tahansa tavalla halutulle korkeudelle onkaan kavuttu, niin passittamisen tueksi tarvitaan yleensä jonkinlainen seisontataso eli platform, jota vasten voi jaloillaan nojata tai jolla välillä seistä passituksen aikana. Platformina voi käyttää tavallista ripustettavaa standia (hang-on stand), mutta tarkoitukseen on luonnollisesti olemassa juuri siihen tarkoitettuja, pienempiä ja kevyempiä tuotteita – aivan kaikkiin makuihin. Osa tasoista kiinnitetään remmillä tai köydellä puun kylkeen, osa kiinteämmin tikkaanpalasen yläpäähän.

Platformina voivat toimia myös ensimmäisessä jutussa mainitut, yhteen remmiin pujotetut irtoaskelmat. Askelmien määrällä voi vaikuttaa mm. siihen miten helposti passittaessa pystyy kiertämään sen puun ympäri, jossa paraikaa passittaa.

Köyden varassa roikkumiselle tai nojailulle vaihtelua tuo se, että laskee polvet edessä olevaa puunrunkoa vasten. Tätä varten on hyvä, jos housuissa on joko integroidut polvipehmusteet tai erilliset polvisuojat. Kannattaa kuitenkin kiinnittää huomiota niiden äänettömyyteen – puunkylkeä vastaan tapahtuvan liikkeen rapina voi kuulua yllättävän pitkälle.

Tavalliseen standiin verrattuna reppu, jousi ja kenties irrotettava nuoliteline on verrattain helppo ripustaa puun kylkeen luontevasti saataville. Sitä varten kannattaa pitää mukana erillinen remmi, jossa on sopivat koukut näille. Toisin sanoen, siihen köyteen, josta roikut puussa ei tule ripustaa mitään ylimääräistä. Lisäksi pitää miettiä missä kohdassa varusteet ovat vähiten tiellä, kun joudut vaihtamaan asentoa tai kiertämään puuta.

Itselle sopiva tyyli – tai valikoima useita

Väline- ja kiipeämistyylivalintoihin vaikuttavat puhtaasti henkilökohtaisten kiinnostusten ja mieltymysten lisäksi mm. se, minkäpainoisia varusteita haluaa mukanaan kantaa tai miten vikkelästi puuhun haluaa kavuta. Viimeksimainittu tosin harjaantuu harjoittelulla, riippumatta valitusta menetelmästä. Myös maastossa oleva puusto sanelee käyttökelpoisen kiipeämistavan, joten haltuun kannattaa ottaa useita erilaisia tekniikoita.

Niissä tapauksissa, joissa olen pystynyt tiedustelemaan maastoa etukäteen ja jättämään potentiaalisiin oksanhankoihin paracord-naruloopin, voin siirtyä autolta passipaikalle istumavaljaat valmiiksi päällä, kiskoa nousuköyden paracordin avulla paikalleen, nousta minimaalisilla SRT-varusteilla metsästyskorkeuteen, kiinnittää seisontatason sekä repun ja jousen ripustusremmin koukkuineen paikalleen, nostaa repun ja jousen narulla maasta – ja aloittaa passittaminen. Aikaa kuluu suhteellisen vähän, eikä nouseminen ole meluisaa.

Tiedusteluretken tai -retkien aikana repussani on rulla paracord-nyöriä ja arboristien käyttämä kätevä taittolaukku, jonka sisällä kulkevat heittopaino ja -naru. Heittopainolla narun saaminen sopivan oksan yli sekä oikean heittotekniikan harjoitteleminen onnistuvat parhaiten päivänvalolla.

Jos en pysty tiedustelemaan aluetta ennalta tai alue osoittautuu tiedustellessa haastavaksi DRT/SRT-menetelmille, löytyy metsälle mennessä repun sivusta yksi tai kaksi tikkaanpalasta narutikasjatkoineen. Silloin kavutaan niillä.

Kuvassa ylhäältä alas ja vasemmalta oikealle: Muddy Pro -tikkanpalanen, jossa Amsteel-narusta tehdyt lisäaskelmat (single stickingiä varten), polvisuojat, Aero Hunter Kestrel -istumavaljaat, joihin kiinnitettynä tarvikepussi, Tethrd Predator seisontataso, staattista kiipeilyköyttä, Mad Rock Safeguard -varmistuslaite, jossa kiipeilyyn tarkoitettu sulkurengas, Kong Futura Hand -nousukahva, johon kiinnitettynä jalkaremmi, kokoontaitettu Tree Runner Turn -taittopussi, jonka sisällä heittopussi ja -narua sekä kaksi samanlaista kiipeämis- ja roikkumisköyttä, joissa molemmissa nousulaite ja sulkurengas. Kuvasta puuttuu paracordista tehty jousen ja repun nostonaru, jota voidaan käyttää myös kapuamiseen käytetyn köyden vetämiseen alas puusta sekä tarvikeremmi, johon voidaan passituksen ajaksi ripustaa esimerkiksi jousi, reppu sekä nuoliteline.

Olen matkan varrella päivittänyt ostamani istumavaljaiden mukana tulleita osia eli köysiä, sulkurenkaita ja varmistuslaitteita keveämpiin tai enemmän itselle mieluisaan suuntaan. Sen lisäksi olen kiepauttanut sekä sulkurenkaisiin että varmistuslaitteeseen maastokuvioista teippiä vähentämään metallista kilinää varusteita käsiteltäessä. Varusteiden tuunaus halutunlaisiksi on osa tätäkin harrastusta. Niistä tarinaa erikseen myöhemmin.

Ostamisen hankaluudesta

Tämäntyyppistä harrastusta haittaa hieman se, että amerikkalaisista valmistajista ei käsittääkseni yksikään ole toistaiseksi sertifioineet istumavaljaitaan Euroopan markkinoille, jolloin niiden jälleenmyynti ‘vanhalla mantereella’ ei ole mahdollista. Lienee kuitenkin vain ajan kysymys, koska joku riittävän suuri valmistaja arvioituttaa tuotteitteinsa vaatimustenmukaisuuden TUKESilla ja printtaa tuotteessa olevaan lappuseen jälleenmyyntiin vaadittavan CE-merkinnän.

Harrastajat joutuvat kuitenkin vielä nykytilanteessa joko tilaamaan istumavaljaansa rapakon tuolta puolen – tai valmistamaan ne itse. Sen sijaan lähes kaikki muut tarvikkeet ovat kiipeilyn harrastajien ja arboristiammattilaisten tapaan hankittavissa kotimaasta.

Turvallisuus ennen kaikkea

Puuhun kiivettäessä, siellä passiteltaessa sekä passituksen jälkeen mahdollisesti kohmeissaan puusta laskeuduttaessa tulee aina pitää ensisijaisesti mielessä turvallisuus. Käytettyjen välineiden, kuten istumavaljaiden, tikkaanpalasten, köysien, hihnojen, varmistuslaitteiden, nousukahvojen, sulkurenkaiden ja seisontatasojen kunto tulee tarkastaa säännöllisesti. Rikkinäisen välineen kanssa ei missään tapauksessa tule lähteä metsälle.

Tulee myös varmistaa, että hallussa olevat välineet ovat tällaiseen käyttöön tarkoitettuja. Mikä tahansa kotoa tai kaupasta löytynyt köysi ei kiipeilytarkoitukseen kelpaa ja sama koskee esimerkiksi aika ajoin markettien tarjouslaareista löytyviä kiipeilysulkurenkaiden näköisiä laitteita. Sulkurenkaista kannattaa lisäksi valita käyttöön mieluiten kolmitoimisia malleja – eli sellaisia, joiden avaamiseen tarvitaan kolme eri liikettä. Näin voi minimoida tilanteita, joissa sulkurengas voisi aueta vaikkapa jäädessään narujen, puiden tai oman kropan kanssa jollain tapaa puristuksiin.

Turvallisuus syntyy ehjien ja sopivien välineiden lisäksi riittävästä harjoittelusta. Kiipeily- ja istumavaljasharjoittelu kannattaa aloittaa muutaman kymmenen sentin korkeudella maanpinnasta kotipihassa. Vasta kun liikkeet ovat sillä korkeudella tulleet riittävän tutuksi ja varmoiksi kannattaa siirtyä korkeammalle. Kukaan ei halua, että putoat puusta.

YouTuben katselemisen, tällaisten artikkelien lukemisen sekä itsekseen harjoittelemisen lisäksi oppia kannattaa hankkia keskustelemalla kokeneempien harrastajien kanssa. Tapasin tätä materiaalia kerätessäni kaksi kiipeämisen ja roikkumisen ammattilaista eli arboristia, joista molemmat ovat myös metsästäjiä. Kiitos Antti Virkki ja Jaakko Mantere rupattelutuokioista, ajatuksista ja neuvoista, joita olen pyrkinyt sisällyttämään omaan toimintaani ja tähänkin juttuun.

Teksti ja kuvat: Ari Kontiainen