Miten valitsen sopivan ständin? | Välineistä ja tekniikasta | SJML keskustelufoorumi

Talven ollessa lopuillaan ja lumien sulaessa on hyvä aika alkaa miettiä seuraavan kauden välineistöä. Tuleva kesätauko antaa lisäksi oivan mahdollisuuden harjoitella uusien välineiden käyttöä hyvissä ajoin ennen syksyä. Yksi vahtimimetsästyksessä usein käytetty väline on puupassi, englanniksi tree stand tai kotimaisittain lyhyesti ständi. Millä perusteilla lähden valitsemaan itselleni sopivaa?

Miksi käyttäisin ständiä?

Ständien eli puupassien edut metsästettäessä ovat ilmeiset. Istuessaan tai seistessään muuta maastoa korkeammalla metsästäjä näkee pitemmälle ja laajemmalle sekä todennäköisesti myös kuulee lähestyvän riistaeläimen kauempaa kuin ollessaan maan tasolla, puiden ja pensaiden seassa passittamassa. Aikainen havaitseminen antaa aikaa valmistautua tulevaan. Toiseksi, korkeammalla ollessa on lisäksi todennäköisempää, että tuuli kuljettaa ihmisestä lähtevät tuoksut mennessään tai ainakin laimentaa niitä niin, että riistaeläin ei havaitse sieraimissaan varoittavia hajuja. Ja kolmanneksi, koska useimpien maan tasolla liikkuvien riistaläinten pääasialliset viholliset eivät yllätä niitä ylhäältä, ne eivät ensisijaisesti tule tarkkailleeksi muutaman metrin korkeuteen. Kaikki tämä pelaa metsästäjän pussiin!

Toki korkeammalla istuminen toimii myös toisin päin. Metsästäjän passittaessaan tai riistalaukaukseen valmistautuessaan aiheuttamat kilinät, kolinat, saappaitten narinat ja vaatteitten rapinat kuuluvat selkeästi pitkälle. Samoin etenkin nopeat liikkeet paljastavat puun runkoon sidotulla istuimella soheltajan tarkkasilmäiselle riistaeläimelle. Ständiltä passittaminen ei siis ole mikään hopealuoti – mutta hyvin käytettynä oiva työkalu.

Liikuteltavat puupassit jaetaan karkeasti kolmeen luokkaan: tikaspassit, ripustettavat ja kiipeävät ständit. Valmistajia ja malleja on hengästyttävä määrä – kuluttajalla todella on valinnanvaraa.

Tikaspassit

Tikaspassi eli englanniksi “ladder stand” on melko kiinteä rakennelma, joka asennetaan tyypillisesti koko kauden ajaksi paikkaan, jonka lähellä tiedetään riistan joko säännöllisesti kulkevan tai jonka lähelle on asetettu ravintohoukutin.

Tikaspassit koostuvat nimensä mukaisesti tikkaista sekä niihin kiinnitetystä istuma-alustasta. Ne ovat oikein kiinnitettynä tukevia ja helppoja käyttää. Tikkaita pitkin on helppo nousta istuskelemaan passiin. Tikkaiden pituus sanelee passituskorkeuden, eikä sitä yleensä voi kasvattaa.

Tällaisia ständejä on sekä yhden että kahden henkilön istuttavia malleja. Tikaspasseissa on monesti istuimen molemmin puolin kiinteät kaiteet ja joissakin myös istuimen eteen käännettävä, putoamista estävä puomi. Jousella metsästettäessä näiden kanssa tosin saa olla varovainen, jottei kolauta jousen lapaa niihin riistatilanteen lähestyessä tai ammuttaessa.

Tikaspassissa on yleensä istuintason lisäksi myös jaloille oma tasonsa, joten passittaminen tai ampuminen voi tapahtua myös seisaalta.

Ripustettavat passit

Ripustettava (hang-on stand) puupassi kiinnitetään tai ripustetaan nimensä mukaisesti puun kylkeen joko kiristettävällä liinalla tai aikaisemmin melko yleisesti ketjulla. Tämä ständimalli ei itsessään tarjoa tapaa kiivetä puuhun, jolloin metsästäjän tulee käyttää tikkaita, tikkaanpalasia tai irtoaskelmia, jotta pääsee istuimelleen passittamaan. Näistä erilaisista kiipeämistavoista olemme kirjoittaneet aikaisemmin.

Keveimpien ripustettavien passien istuinosa on suunnilleen takaliston kokoinen, mutta toki löytyy kookkaampiakin malleja. Istuin on yleensä käännettävissä pystyasentoon, jolloin metsästäjä voi käyttää koko seisontatason pinta-alaa hyväkseen seisaaltaan passittaessaan. Istuimen pehmuisteissa ja seisontatason koossa on eri mallien välillä suuria eroja.

Kiipeävät passit

Kiipeävä eli englanniksi “climbing stand” tai “climber” ei aivan itsestään kiipeä puun kylkeä ylöspäin, mutta tarjoaa tavan metsästäjälle kavuta runkoa pitkin haluamaansa korkeuteen. Näissä ständeissä istuinosa ja seisontataso ovat yleensä erilliset, mutta kytketään hihnalla tai narulla toisiinsa käytettäessä – turvallisuussyistä.

Kiipeäminen tapahtuu näillä yleensä niin, että metsästäjä pitää käsillään kiinni istuinosasta ja kiinnittää kenkänsä seisontatasoon, ja sen jälkeen nostaa vuoronperään jalkaosaa ja seisontatasoa ylöspäin. Puun kylkeä pitkin mennään vähän kuin mittarimadon tyylillä. Matkanteko oikealle korkeudelle on harjaantuneelle yllättävänkin nopeaa.

Miten valita itselle oikea malli?

Jos siirtämisen helppous houkuttaa, niin kannattaa jättää tikaspassi pois luvusta. Kuten kirjoitin, sen voi ajatella olevan kiinteä rakennelma. Moni toki käyttää myös ripustettavaa passia vain yhdessä paikassa kauden aikana, mutta käytännössä se on suhteellisen kevyt, helppo ja nopea siirtää – riippuen tietenkin harjoittelusta ja valitusta kiipeämistavasta. Kiipeävä passi on luonteeltaan mukana kuljetettava, jolloin sen kanssa valitaan tilanteeseen sopiva puu ja lähdetään nousemaan passiin.

Metsästettävän alueen puusto vaikuttaa valintaan myös. Tikaspassin saa hieman harventaen vaikka tiheän kuusen runkoa vasten, mutta kiipeävällä ständillä ei oksaiseen puuhun ole asiaa. Valitusta kiipeämistavasta riippuen ripustettava passi antaa näistä kolmesta eniten valinnanvaraa sekalaista puustoa sisältävässä maastossa.

Ständin paino voi olla yksi tärkeä valintakriteeri. Kaupan on monenlaisista materiaaleista valmistettuja ständejä. Teräsrakenteiset, kooltaan suuret tai erilaisia selkänojia, kaiteita ja mukitelineitä sisältävät ständit painavat luonnollisesti enemmän kuin pienikokoiset, yksinkertaiset, alumiinista valmistetut versiot. Keveimmillään ripustettavat voivat painaa kuutisen kiloa ja ripustettavat 7.5 kilon luokkaa, mutta painavimmillaan jonkin matkaa toistakymmentä kiloa.

Passittelun mukavuus taas voi painaa joidenkin vaa’assa paljon enemmän kuin keveys. Monissa malleissa on pehmeä, joistava istuin, hyvä selkänoja ja pehmustetut käsinojat. Mikäs sellaisessa on köllötellessä unelmien peuraa odottaessa. Toisaalta taas jos sellaiselle ei anna arvoa, niin moisista ominaisuuksista on turha maksaa ekstraa.

Helppokäyttöisyyttä kannattaa myös pohtia. Mikäli mahdollista, olisi ostajan hyvä päästä kokeilemaan kokoamista, kiinnittämistä ja kapuamista ennen ostopäätöstä. Kannattaa pitää mielessä, että vaikkapa kiipeävän ständin virittäminen kiipeilykuntoon tai puunrunkoa pitkin laskeutuminen ajoittuu usein pimeään aikaan, jolloin usein myös kohmeisin käsin pitäisi saada remmit, ruuvit tai hihnat auki ja kiinni.

Ja viimeiseksi, ständin hankintahinta on luonnollisesti tärkeä tieto. Edullisimmillaan jonkinlaisen passin voi löytää alle satasella ja kalliimpien mallien hinta voi nousta yli viidensadan. Kyse on aina harkinnasta, jossa omaan käyttöön sopiva tuote passaa myös omalle kukkarolle.

Entäs turvallisuus?

Jokaisen meistä tulee muistaa, että maanpinnan yläpuolella metsästettäessä on aina putoamisen vaara. Omalla hengellä ei kannata leikkiä.

Myytävien ständien mukana tulee poikkeuksetta turvavaljaat, jollaisia myös pitää käyttää. Monesti ne eivät olet helpoimmat pukea tai mukavimmat päällä, joten markkinalta löytyy luonnollisesti myös kaupallisia turvavaljaita.

USA:ssa valmistetut, markkinalla olevat tuotteet, mukaanlukien paketissa on sertifioitu paikallisesti, mutta monen valmistajat valjaita ei ole CE-sertifioitu eli testattu eurooppalaisia standardeja vasten. Useat kotimaiset jälleenmyyjät ovat tämän vuoksi joko sisällyttäneet myyntipakettiinsa täkäläiset säädökset täyttävät valjaat tai myyvät mielellään sellaiset standin ostajalle.

Lisäksi suosittelen, että aina kavutessa ja laskeutuessa käytät molempia käsiäsi. Reppu kulkee selässä, mutta jousen paikka ei ole kiivetessä tai laskeutuessa kourassa. Ota siis mukaasi taskuun helposti mahtura nostonaru, johon kiinnität jousen. Narun avulla hinaat jousen ylös vasta kun olet turvallisesti perillä, valjaat puussa kiinni – ja käänteisesti passittelun päätteeksi lasket ensin narulla jousen alas ja alat sitten vasta kavuta itse pois puusta.

Turvallisia passitushetkiä!

Teksti ja valokuvat: Ari Kontiainen
Tuotekuvat valmistajien verkkosivuilta