Alligaattorinmetsästys tarjoaa äärimmäisen jännittävän ja haasteellisen jahtielämyksen. Suuri lisko voi painaa 150 – 400 kiloa. Pituutta pedolla voi olla kolmesta metristä reilusti yli neljään metriin. Herkullista, vähärasvaista lihaa saattaa suuresta alligaattoriyksilöstä saada lähes 100 kiloa. Nahka puolestaan on arvokas ja harvinainen metsästystrofee.
Alligaattoreita metsästetään pimeässä käyttäen matalassa vedessä hyvin uivia veneitä ja tehokkaita lamppuja. Suuri alligaattori on kuin sotalaiva, jonka puolustus- ja hyökkäysvarustus on pelottava. Liskon selkä on suojattu luumaisella, paksulla kilvellä. Vahvat luut suojaavat myös eläimen päätä.
Hyökkäysvarustuksen puolelta tarkasteltuna tekevät vahva häntä ja salamannopeat refleksit alligaattorista Pohjois-Amerikan eteläisten vesien nopeimman uimarin. Sanotaan, että mikään ei voita alligaattoria nopeudessa tai taistelussa – paitsi suurempi alligaattori.
Kahdeksankymmentäyksi tiukasti vahvoihin leukaluihin kiinnittynyttä hammasta pitää saaliin varmasti kiinni. Jos vahvat leuat eivät tee saaliista selvää heti, pyörittelee alligaattori saalistaan veden alla niin kauan, että ”raajat rentoutuvat” tai uhri hukkuu.
Saaliinsa ”gator”, niin kuin paikalliset sitä kutsuvat, piilottaa penkan alle kypsymään muutamaksi päiväksi.
Ruokalistalle kuuluvat kalat, kilpikonnat, peurat, villisiat, kotieläimet ja kaikki liian lähelle erehtyvät lajit – myös toiset alligaattorit. Viime kesänä alligaattorit tappoivat Floridassa neljä ihmistä. Liskojahdissa on oltava varuillaan, ettei horjahda veneen reunalta tai sotke laukauksen jälkeen jalkojaan äkäisesti purkautuvaan siimaan. Alligaattori saattaa aiheuttaa vakavia vaurioita pienelle veneelle. Suuri yksilö voi puhkaista alumiini- tai lasikuituveneen tai haukata palan puuveneestä. Uppoava vene alligaattoreita kuhisevassa vedessä ei ennusta leppoisia eläkepäiviä!
Floridan alligaattoripopulaatio ylittää reilusti miljoonan rajan. Jos tehokasta metsästystä ei harjoitettaisi, alkaisivat alligaattorit pian syrjäyttää vesien äärellä asuvan ihmispopulaation.
Viimekausi alkoi poikkeuksellisesti jo elokuun 15. päivä. Lupia myytiin yli 4.000 kappaletta, kullakin luvalla saa metsästää kaksi alligaattoria. Tämän lisäksi ns. alligaattoritrapperit voivat saada lisälupia ja poistaa alueittain haitalliset yksilöt. Kokonaissaalismäärä nousee 13 – 15 000:een.
Alligaattorin metsästystä koskevia määräyksiä
Luvanhakijan pitää olla 18 vuotta täyttänyt. Myös aktiivisesti apuna toimivalla henkilöllä on oltava lupa. Alligaattorin häntään on kiinnitettävä välittömästi saalistuksen jälkeen muovinen lupanauha (tag). Alligaattori kuuluu CITES-lajeihin, siksi sen nahan tai muiden osien vienti maasta on sallittua vain viranomaisilta haetun luvan kanssa.
Alligaattoreita metsästetään öiseen aikaan. Jahdin saa aloittaa aikaisintaan puoli tuntia ennen auringonlaskua ja metsästys on lopetettava viimeistään puoli tuntia auringonnousun jälkeen. Sallitut pyyntivälineet ovat: jousi, varsijousi, sieppauskoukku, käsin pidettävä ansalankasilmukka, käsikäyttöinen harppuuna (keihäs) tai harppuuna-ase (ei ruutikäyttöinen). Projektiiliin on kytkettävä vahva erikoissiima. Siiman perässä on suuri, 2-3 litran koho.
Kiellettyä ovat kaikki ruutiaseet ja syöttikoukku. Ainoa veneessä sallittu ruutikäyttöinen ase on ”bang stick”, jota saa käyttää ainoastaan sallituilla välineillä kiinni saadun (siimaan kytketyn) eläimen lopettamiseen. Bang stick on reilun metrin pituinen putki, jonka toiseen päähän on rakennettu pesä kiväärin tms. patruunalle. Bang stickillä isketään veneen laidalle vedetyn alligaattorin päähän tai niskaan, jolloin ammus laukeaa. Vielä lopetuslaukauksen jälkeenkin teipataan vahvat leuat leveällä ilmastointiteipillä.
Metsästystekniikka
Erittäin tehokkaalla jousella ja suurella määrällä tuuria voi alligaattorin saada heti hengiltä, jos onnistuu sijoittamaan nuolen heti pään takana sijaitsevaan niskarangan osaan ja katkaisemalla selkäytimen. Lisko on harvoin optimaalisessa asennossa ja riittävän kauan. Toisaalta, vain harvan jousimetsästäjän eläinlääketieteellisen tiedekunnan alligaattorin anatomian opinnot ovat niin pitkällä, että selkäytimen täsmällinen sijainti paksussa panssariniskassa selviäisi ajankaan kanssa.
Osumapistettä valittaessa on otettava huomioon vahvat luut ja panssarit. Edestäpäin ei panssariliskoa ole suositeltavaa ampua. Paras ampumakulma on takaviistosta. Jos alligaattori on 10–14 jalkaa pitkä, on suositeltavaa pyrkiä sijoittamaan nuoli hieman sivusta, pehmeämpien panssarikudosten läpi.
Kun alligaattorin punaisena hehkuvat silmät löydetään valonheittimen avulla, sammutetaan moottori sekä valonheitin ja hiivitään ampumaetäisyydelle sähkömoottorilla pienen otsalampun valossa. Noin 10 metrin päässä kohteesta sytytetään jälleen valonheitin. Tällöin on jousen oltava vireessä ja metsästäjän tehtävä nopea päätös osumapisteestä. Tärkeintä on, että harppuunakärkinen nuoli saadaan tanakasti kiinni. Osuman jälkeen alkaa siima lentää kelalta. Tällöin on oltava valppaana ja varmistettava, ettei siima pääse sotkeutumaan jouseen tai kehon ulokkeisiin. Suosituin kelamalli (lähes ainoa) on AMS Retriever.
Alligaattoria ja haita varten on rakennettu oma kelamalli, josta kaikki, 400 – 650-paunaa kestävä siima pääsee purkautumaan ulos. Siiman perään kytketään suuri, 2 – 3 litran koho. Heti kun tilanne sen sallii, ammutaan toinen siimanuoli tai isketään varmistussiima harppuunakeihäällä. Tästä eteenpäin alligaattorinmetsästys muistuttaa jättimäisen kalan pyydystämistä väsyttämisineen ja lopetuslaukauksineen.
Alligaattorijahti ei onnistu yksin, vaan tarvitaan yksi tai mielellään useampia apuhenkilöitä. Suuren, jopa yli 400-kiloisen liskon veneeseen toimittaminen ei ole lasten leikkiä. Ja, jos lähes puolen tonnin painoinen ”lohikäärme” alkaa silpoa venettä, on mukavampaa, kun on joku jota pitää kädestä.
Viime reissun tuloksena oli kaksi alligaattorin körmyä. Mukana jahdissa oli myös Erätulilla-ohjelman kuvausryhmä, jonka työn tuloksia nähdään syksymmällä TV:ssä.
Lisätietoja: www.MyFWC.com/gators
Jahdit: www.mecaclub.net
© 2007, Juha Kylmä
