Jousikalastus tai oikeastaan kalojen metsästys jatkaa metsästyskautta ja tekee jousimetsästyksestä todella ympärivuotisen lajin. Yksin liikkuva jousikalastaja voi hiipiä rantoja pitkin tai kahlata vedessä. Apurin kanssa kalastava voi käyttää venettä ja lipua hidasta kävelyvauhtia äänettömästi rannan tuntumassa. Venettä voi käyttää myös alkusyksyn pimenevinä iltoina akulla ja valolla terästettynä.
Moni jousimetsästäjä ajattelee, että jousikalastus on pimeiden loppukesän öiden puuhaa. Kohtalaisen aamun- sekä illantorkkuna nautin itse jousikalastuksesta eniten keskikesän tyyninä, pilvettöminä päivinä aikaan, jolloin aurinko paistaa kuumasti ja korkealta.
Polaroid-lasit välttämättömät
Hienoimmissa kalastuslaseissa on jopa vaihdettavia, erivärisiä linssejä vaihtelevia vesi- ja taivasolosuhteita varten. Suomen tummille vesille sopivat vaaleahkot, ruskehtavat tai kellertävät lasit. Mitkä tahansa ”RayBanit” eivät kalan metsästykseen käy – varmista, että lasit ovat polaroidut! Kun tyynellä kelillä katsoo polaroideilla kaislikkoon, näyttää kuin veteen olisi sytytetty valot. Polaroid-laseja on saatavilla myös vahvuuksilla.
Jousi ja kalastusnuolet
Jousikalastukseen kannattaa käyttää sellaista jousta, jolla kykenee ampumaan riittävän tarkasti. Jousi voi olla taljajousi tai perinteinen jousi, mutta liioista paunoista on pelkkää haittaa. Vanhan metsästysjousen vetojäykkyyden saa mahdollisesti pudotettua jousikalastukseen sopivaksi. Toki eräät jousifrmat valmistavat nimenomaan jousikalastukseen tarkoitettuja, vesi-camo-kuosisia, kevytvetoisia jousia.
Umpilasikuituiset ja -alumiiniset nuolet ovat korvautuneet parempilaatuisilla hiilikuitunuolilla. Nämä nuolet on varustettu joko varteen asennetulla kaapelilla tai putkea myöten liukuvalla luistilla, johon siima voidaan kiinnittää niin, että se on ennen laukaisua turvallisesti jousen etupuolella.
Suomen tummiin vesiin ja pienille kaloille sopivat hyvin myös tavalliset ontot hiilikuitu- tai alumiininuolet. Kevyt nuoli ei uppoa matalassakaan vedessä liian syvälle. Onton nuolen sisälle voi tarvittaessa valuttaa vaikka ohutta hiekkaa tai asentaa lisäpainoputken, sen mukaan kuinka syvälle on tarkoitus nuolella yltää.
Kaupallisissa, raskaissa kalastusnuolissa on mukana luisti ja nuolen perään ruuvilla kiinnitetty stoppari. Siima solmitaan luistiin, jolloin se jää täydessä vedossa reilusti nuolihyllyn etupuolelle. Kalastusnuolessa ei tarvitse olla sulkia, koska paksu siima jarruttaa nuolen peräpäätä riittävästi.
Riittävän pitkästä metsästysnuolesta voi rakentaa kalastusnuolen kiinnittämällä siihen runkosiiman. Hyvän Suomen olosuhteisiin sopivan kalanuolen voi rakentaa raskaasta nuoliputkesta, esim. Byron Ferguson Heavy Hunter 300. Putki painaa 15,4 grainia per tuuma, joten uppoaa riittävän syvälle lähtemättä loivasta kulmasta ammuttuna ”liitämään”.
Runkosiimaksi sopii kalastuskelalla oleva punottu vahva siima. Siimaa katkaistaan reilut kaksi kertaa nuolen mittaa, se taitetaan keskeltä ja solmitaan lehmänkytkysolmulla sulituksen taakse. Tässä tapauksessa tarvitaan nuoliputkessa sulat, joiden tarkoitus on pitää runkosiima paikallaan. Sulat voi leikata erittäin matalaksi, jotta eivät vaikuttaisi nuolen ”uintiominaisuuksiin”.
Kärkipään siimanpäät voi joko nopeasti sitoa kärjen ja kierreholkin väliin tai rakentaa kätevämmän liimapintaisella kutistesukalla suojatun punoksen, jolloin väkäsellisen kalastuskärjen voi helposti vaihtaa rantaharjoittelua varten taulukärkeen. Väkäkärkistä nuolta kun ei ole helppoa irrottaa solumuovihauesta!
Jos käytössä on raskas, täyteinen kalastusnuoli on syytä varmistaa, että nuolihylly on riittävän vahvarakenteinen, esimerkiksi kalastukseen tarkoitettu roller-tyyppinen hylly. Kevyempiä nuolia voi ampua tavanomaisilta metsästyshyllyiltä.
Hyvien, suomalaiseen jousikalastukseen sopivien kalastuskärkien löytäminen ei ole helppoa. Siksi jousikalastajat ovat yleensä joutuneet modifioimaan kärkiä käyttötarkoituksiinsa paremmin sopiviksi. Valmiit kärjet ovat yleensä liian suuria ja saattavat katkaista pienen kalan. Pienimmissä kärkimalleissa on kaksi pianolankaväkästä. Pienehköjä kaloja jahdatessa voi toisen pianolangan katkaista pois tai lyhentää molempia väkäsiä. Kätevä jousikalastaja voi rakentaa hyvän kalakärjen esimerkiksi suippokärkisestä taulukärjestä ja pätkästä pianolankaa.
Kalastuskelat
Nykyisin eniten käytetty kelamalli on AMS Retriever. Retrieverissä siima kelautuu eräänlaiseen muovipulloon, josta se taas ammuttaessa purkautuu lähes kitkattomasti ulos. Siima ei kierry minkään rullan ympärille vaan putoaa vapaasti pullon pohjalle. Hyvin toimiva kelamalli on myös Bohning-haspelikela. Umpikelat jousikäytössä ovat olleet kahta edellistä mallia ongelmallisempia.
Valonsäteet taittuvat veden pinnassa
Vedessä oleva kala on lähempänä kuin näyttää, siksi on opeteltava tähtäämään riittävästi alle. Ennakkoon vaikuttaa sekä kohteen syvyys että etäisyys ampujasta. Syvyyttä ja etäisyyttä on kuitenkin mahdotonta määritellä tarkasti, joten ainoa keino oppia ampumaan veteen on harjoitella paljon. Ennakkovaisto alkaa kehittyä, kun lukemattomia kertoja sählää tästä-ei-voi-ampua-ohi-tilanteen ja joutuu ymmärtämään mitä tarkoittaa sanonta – lähtee kuin hauki rannasta.
Veteen ampumista kannattaa harjoitella vaikkapa mökkilaiturilta. Vesi-ilmapallot ovat kätevä maali. Pallon pohjalle pudotetaan hiukan hiekkaa ja päälle tarpeeksi vettä sekä solmu varmistamaan, ettei vesi säntää silmille. Pallot vajoavat kätevästi pohjalle ja osumat on helppo havaita. Hauskaa ja kouluttavaa!
Solumuovitanko, jota tavaratalot myyvät lasten kesäisiin vesileikkeihin ja uintiharjoituksiin, on helppo pätkiä eripituisiksi ”hauiksi” ja upottaa ne haluttuun syvyyteen narun ja riittävän raskaan painon kanssa.
Kevätkutu on rauhoitusaikaa
Jousikalastus rinnastetaan atraimella kalastamiseen. Kalastusasetuksen mukaan atraimen, harppuunan ja vastaavien terällä tai koukulla varustettujen välineiden käyttö on kielletty lohi ja siikapitoisessa joessa, koskessa ja virtapaikassa. Muuallakin tällaisten välineiden käyttö on kielletty kalojen kevätkudun aikana. Jousikalastuskausi alkaa 1.6. ja lajia voi harrastaa aina siihen saakka, kun jää peittää vedet.
Teksti ja kuvat: Juha Kylmä
