Jousimetsästyksen laillistuttua valkohäntäpeuralle on peuran houkuttelupyynnin suosio kasvanut huomattavasti. Houkuttelu onkin onnistuessaan erinomainen tapa saada peura huijattua jousimetsästäjän tehokkaan ampumamatkan ulottuville. Tässä kaksiosaisessa artikkelissa keskitytään sekä äänellä että visuaalisella ärsykkeellä tapahtuvaan houkutteluun.
Peuraa houkutellaan sekä ääni- haju- että visuaalisilla ärsykkeillä, eli kaaveilla. Houkuttelu keskittyy kiima-ajan ympärille, aamuisin lehmien makuualueiden läheisyyteen ja iltaisin ruokamaiden läheisyyteen. Myös näiden väliset polut ovat erinomainen paikka yllättää lemmenkipeä sarvipää.
Loka-marraskuun taite parasta aikaa
Kun lokakuu on vaihtumassa marraskuuksi ja valkohäntäpeuran kiima-aika lähestyy, on houkuttelijan syytä kaivaa välineistö naftaliinista ja painua jahtiin. Peurojen houkuttelu on keskittynyt vahvasti hormonien sekoittamiin paritteluvalmiisiin pukkeihin, sillä useimmat pukit ovat valmiina tekemään mitä vaan ja kulkemaan pitkiäkin matkoja päästäkseen jatkamaan sukua. Valkohäntäpeuran kiimahuippu on suomessa joka vuosi marraskuun puolenvälin tienoilla. Tätä edeltää noin kolmen viikon jakso, jolloin pukit ottavat toisistaan mittaa ja etsivät epätoivoisesti ensimmäistä kiimaan tulevaa naarasta. Tämä on houkuttelun kulta-aikaa.
Jokainen pukki on yksilö
Peuran houkuttelussa taktiikoita on lukematon määrä ja metsästäjän pitää adaptoitua muuttuviin tilanteisiin. Peurapukkien persoonallisuuksissa on merkittäviä eroja ja ne reagoivat houkuttelun ärsykkeisiin eri tavoin. Toiset pukit ovat arkoja, toiset uteliaita sivusta seuraajia ja toiset taas äärimmäisen aggressiivisia ja dominoivia. Pukin koko ei suoraan kerro siitä onko pukki dominoiva vai aggressiivinen. Monesti isotkin pukit voivat olla arkoja, eivätkä halua joutua kahinoihin vaan elävät mieluummin varjoissa ja väistyvät huomattavasti pienemmänkin pukin tieltä pois. Toisaalta taas ylivuotiaskin pukki voi omata erittäin aggressiivisen luonteen ja tulla juosten paikalle kuullessaan taistelua imitoivaa sarvien kalistelua, vaikkei fyysisiltä ominaisuuksiltaan pärjää missään suhteessa varttuneemmille pukeille.
Houkuttelu kannattaakin aina aloittaa varovasti ja siirtyä vaiheittain agressiivisempaan houkutteluun. Pukit haluavat varmistaa äänen kohteen kiertämällä äänen alatuulen puolelle, joten on erittäin tärkeää tarkkailla ympäristöään jatkuvasti houkuttelun aikana. Vaikka peuran kuulo ei suoranaisesti ole juurikaan parempi kuin meidän ihmisten, on se äärimmäisen hyvä paikallistamaan mistä ääni tulee. Lisäksi peura pystyy havaitsemaan katseellaan pienimmätkin liikkeet – tämän vuoksi suurieleistä sarvien kalistelua ei kannata suorittaa jos pukilla on sinuun suora näköyhteys.
Taistelun ääniä
Lokakuun loppupuolella alkaa peurapukkien keskinäinen taistelu dominanssista ja nokkimisjärjestyksestä tulevaan kiimakoitosta koskien. Tällöin tehokkaana houkuttelukeinona toimii kahden pukin tappelua imitoiva sarvien kalistelu. Kalistelun tarkoituksena on saada dominoiva ja agressiivinen pukki tulemaan katsomaan tapahtumaa, ja näyttämään olevansa alueen kunkku.
Autenttisimman äänen saat ehdottomasti aidoilla peuran sarvilla, mutta markkinoilta löytyy lisäksi synteettisia kalistelusarvia, kalistelukiekkoja sekä kalistelupusseja. Jos välineenäsi on kaadetun pukin sarvet tai jättösarvet, kannattaa niistä ehdottomasti sahata tyvipiikit pois. Kalistelun tiimellyksessä niillä hajottaa sormensa tai rystysensä erittäin helposti.
Kalistelu aloitetaan kevyellä sarvien hieromisella, imitoiden pukkien kevyttä sparrausta kun ne mittailevat toistensa sarvia. Aloita varovasti – liian agressiivisella aloituksella saatat säikyttää lähistöllä huomaamattasi liikkuvan pukin. Piikien kärkiä kalistellaan ja sarvia hierotaan yhteen kevyesti n. 30 sekuntia ja sen jälkeen pidetään n. 15 minuutin tauko. Sarvet voi kalistelusetin aikana irroittaa hetkeksi toisistaan ja pitää muutaman sekunnin taukoja, jolloin äänimaailma on autenttisempi.
Jos ei pukkia ole ensimmäisen kalistelusetin aikana näkynyt, voidaan tauon jälkeen aloittaa toinen setti hieman agressiivisemmin. Toisen setin aluksi sarvet lyödään yhteen vähän voimaa käyttäen ja aloitetaan sen myötä sarvien kalistelu uudelleen. On jälleen hyvä pitää välillä taukoja ja irroittaa sarvet toisistaan muutamaksi sekunniksi, lyöden pian ne taas uudelleen yhteen. Kun tätä on suoritettu taas noin 30 sekuntia, pidetään noin 30 minuutin tauko.
Jos pukkia ei ole vieläkään saapunut paikalle, aloitetaan kolmas, todella agressiivinen rupeama. Sarvet lyödään yhteen kovalla voimalla ja aloitetaan raivokas kalistelu. Tässäkin muista tauottaa ja taas lyödä sarvet voimalla yhteen ja jatka kalistelua. Jatka settiä n. 30-45 sekuntia ja jää odottamaan. Sarvien kalistelun ääni kantautuu kauas, joten on erittäin tärkeää pitää settien välissä riittävän pitkät tauot, sillä pukki voi tulla pitkänkin matkan takaa. Itse tyypillisesti kalistelen yhdellä istunnolla koko repertuaarin kerran, maksimissaan kaksi. Näiden välissä tulee kuitenkin pitää vähintään tunnin tauko, mieluiten pidempikin.
On hyvä muistaa että sarvia ei hakata vaan niitä hierotaan. Pukit tapellessaan lyövät päät yhteen ja työntävät toisiaan. Jos et ole koskaan nähnyt tai kuullut pukkien tappelevan, löydät esimerkkejä mm. youtubesta. Tarkkaile peurojen toimintaa niiden kahakoidessa ja koeta imitoida sarvien luomaa äänimaailmaa.
Kaaveet eivät ole vain lintujen pyyntiin
Kaaveilla houkuttelu on toistaiseksi vielä Suomessa tuntemattomampi peuran houkuttelumuoto. Kaaveet ovat useimmiten joko kovamuovisia, luonnollisen kokoisia peurakuvia tai ns. 2D kaaveita eli printattuja kangaskaaveita. Varsinkin kiiman alkuvaiheessa kaave on erittäin hyvä lisä houkutteluun. Kaaveella saadaan luotua äänihoukuttelun tueksi visuaalinen ärsyke joka saattaa lopettaa pukin epäröinnin ja saada sen saapumaan estradille.
Kaaveilla houkuttelussa tärkeintä on sen asettaminen paikkaan, jossa pukin on mahdollista havaita se jo kaukaa. Jos pukki havaitsee kaaveen lähietäisyydeltä ja yllättäen, se saattaa suurella todennäköisyydellä säikähtää sitä ja sännätä pois. Jousimetsästäjän näkökulmasta kaaveilla metsästäminen on parhaimmillaan isoilla peltoaukeilla, jossa pukki voidaan saada tarkastamaan kaavetta kaukaakin.
Pukkikaave asetetaan noin 25-30 metrin päähän passipaikasta ylätuulen puolelle, pää viistosti metsästäjää kohti. Agressiivinen pukki kiertää kaaveen alatuulen puolelle ja haastaa kilpailjaansa aina pään puolelta. Pukkikaaveen lisäksi on olemassa myös lehmäkaaveita, joiden käyttö pukkikaaveista eroaa siten, että se asetetaan metsästäjään nähden pää viistosti poispäin – pukki lähestyy lehmää peräpuolelta haistellakseen onko se jo valmiina paritteluun. Lisäksi on syytä pitää huolta, että kaave on hajuton tai mahdollisesti käsitelty houkutushajusteella.
Kun kaave on noin 25-30 metrin päässä, kiertää pukki metsästäjästä noin 15-20m etäisyydeltä, joka on oiva tilaisuus lähettää nuoli matkaan. Peura on perusluonteeltaan utelias eläin, joten kaave voi saada lehmät ja vasatkin tarkastamaan sitä. Voit näin saada riistatilanteen aikaiseksi myös jahdatessasi muutakin kuin peurapukkia.
Tietoa, taito ja tuuria
Sarvien kalistelu on lopulta yksinkertainen, mutta oikein ajoitettuna sitäkin tehokkaampi houkuttelumuoto, erityisesti yhdistettynä kaaveiden käyttöön. Agressiivisen, raivon vallassa olevan pukin saapuminen haastamaan kaavetta karvat pystyssä ja korvat takana on kerrassaan veret seisauttava kokemus.
Peuran houkuttelupyynnin perusteet oppii pienellä harjoittelulla hallitsemaan melko helposti, ja lopulta suurempi osa onnistumisesta koostuukin yleisistä metsästystaidoista, alueen kannan paikallistuntemuksesta, sekä vastapelurin oikeasta mielentilasta. Ja tottakai, ripauksesta onnea.
Teksti ja kuvat: Taneli Sinisalo
