Suomen riistakeskuksen Petri Vartiainen suhtautuu myönteisesti hirven jousimetsästyksen sallimiseen. Hänen asiantuntija-arvionsa mukaan lähtökohtaista estettä hirven lisäämiselle jousella metsästettäviin lajeihin ei ole. Asian arviointiin odotetaan tutkimustietoa, jossa keskeistä on eläimen hyvinvointi.
Vuonna 2017 toteutunut jousimetsästyksen laajennus hirveä pienempiin sorkkaeläimiin oli Vartiaisen mukaan lajille piristysruiske. Kiinnostus kasvoi, uusia harrastajia tuli mukaan ja neuvontaakin tarvittiin aiempaa enemmän. Muutos ajoittui samaan aikaan kauriin ja valkohäntäpeuran kantojen kasvun kanssa, mitkä kaikki tarjosivat samalla uusia metsästysmahdollisuuksia.
Alkuvaiheessa jousimetsästykseen liittyi ennakkoluuloja. Vartiainen kertoo kohtaavansa niitä nykyisin aiempaa vähemmän. Hänen arvionsa mukaan ero kiväärimetsästykseen liittyy ennen kaikkea metsästyksen haastavuuteen: onnistuneen osuman jälkeen lopputulos on hyvin samankaltainen.
Kyse on kuitenkin asiantuntijakokemukseen perustuvasta arviosta. Kattava vertailu edellyttää järjestelmällisesti kerättyä tietoa.
Metsästysväline näkyviin Oma riista -palveluun
Haastattelussa nousi esiin konkreettinen tiedonkeruun kehityskohde. Oma riista -palvelun saaliskirjauksiin ei nykyisin merkitä, millä pyyntivälineellä tai asetyypillä eläin on saatu. Saaliskirjausten perusteella ei siten voida erotella jousella ja kiväärillä saatua saalista.
Välinetiedon lisääminen saaliskirjaukseen antaisi Suomen riistakeskukselle, tutkimuslaitokselle ja ministeriölle nykyistä tarkemman kuvan jousimetsästyksen laajuudesta ja jousella saaduista saaliista. Samalla tilanteen kehitystä voitaisiin seurata vuodesta toiseen.
Pelkkä saaliiksi saatujen eläinten tilastointi ei vastaisi kaikkiin metsästysmenetelmien vertailua koskeviin kysymyksiin, mutta se olisi kuitenkin konkreettinen parannus nykyiseen tietopohjaan.
Tutkimukselta odotetaan vastauksia
Suomen Jousimetsästäjäin Liiton vuonna 2019 käynnistämässä tutkimushankkeessa vertaillaan jousella ja kiväärillä ammuttujen peurojen pakoetäisyyksiä ja muita riistatilanteeseen liittyviä seikkoja. Vartiainen nostaa arvioinnin lähtökohdaksi eläimen hyvinvoinnin. Olennaista on selvittää, aiheuttaako jousella metsästäminen kiväärimetsästykseen verrattuna enemmän kärsimystä tai haavoittumisia.
Pakoetäisyys, kuolemaan kuluva aika sekä haavoittuneiden ja löytymättä jääneiden eläinten osuudet ovat hänen mielestään keskeisiä mittareita. Keskusteluun vaikuttaa myös se, miltä eläimen reaktio osumaan näyttää ulospäin.
Hirven jousimetsästys on ollut esillä myös riistaneuvostoissa. Pohjanmaan alueellinen riistaneuvosto teki asiasta aloitteen 16. toukokuuta 2024, ja asiaa käsiteltiin valtakunnallisessa riistaneuvostossa saman vuoden marraskuussa.
Tutkimusartikkelin valmistuttua konkreettinen seuraava askel on toimittaa se Suomen riistakeskukseen valtakunnallisen riistaneuvoston käsiteltäväksi.
Hirvelle esitettiin suurempia välinevaatimuksia
Hirvenmetsästys on Suomessa suurelta osin seuruejahtia, mutta hirviä metsästetään myös vahtimalla. Vartiainen arvioi, että jousi voisi soveltua myös pysäyttävällä koiralla tapahtuvaan pyyntiin. Riittävän lähelle pääseminen vaatisi metsästäjältä malttia.
Vuoden 2019 asetusluonnoksessa hirven jousimetsästykseen ehdotettiin nykyisiä vaatimuksia järeämpää välineistöä. Jousen vähimmäisvetovastukseksi esitettiin 240 newtonia, nuolen vähimmäispainoksi 30 grammaa ja kiinteän, leikkaavan metsästyskärjen vähimmäishalkaisijaksi 25 millimetriä.
Vartiainen pitää suuremman eläimen metsästykseen esitettyjä korkeampia välinevaatimuksia perusteltuina. Välineiden rinnalla korostuu käyttäjän taito. Jousen on oltava metsästäjän hallinnassa. Nykyinen jousiampumakoe mittaa hänen mukaansa välineen hallinnan lisäksi myös hermojen hallintaa.
Haavoittuneen eläimen jäljittämisen tarve ja vastuu ovat samat metsästysvälineestä riippumatta.
Uutta kiinnostusta hirvenmetsästykseen
Vartiainen näkee hirven jousimetsästyksessä mahdollisuuksia myös muuttuvissa metsästysympäristöissä. Maisemien pirstoutuessa kiväärimetsästyksen järjestäminen voi vaikeutua. Jousi voisi hänen arvionsa mukaan tarjota joissakin tällaisissa kohteissa uusia mahdollisuuksia.
Uuden metsästystavan opettelu voisi tuoda kokeneillekin hirvenmetsästäjille lisää kiinnostusta ja haastetta. Samalla jousen ottaminen mukaan hirviseurueen toimintaan edellyttäisi totuttujen käytäntöjen tarkastelua ja yhteistä keskustelua.
Vartiainen pitää jousimetsästystä luontevana osana metsästysmuotojen joukkoa. Jos hirven jousimetsästys etenisi, Riistakeskuksella olisi muutokseen liittyvä neuvonnallinen rooli.
Tutkimuksen valmistuminen tarjoaa seuraavan tilaisuuden arvioida hirven jousimetsästystä uuden tiedon pohjalta. Metsästysvälineen lisääminen Oma riista -palvelun saaliskirjauksiin puolestaan parantaisi jousimetsästyksen seurantaa jo nykyisin sallittujen lajien osalta.
Teksti: Ari Kontiainen
Tekstin muokkaamisessa ja kuvan luonnissa on käytetty tekoälyä.
