Eettiset periaatteet|Metsästyksestä|SJML keskustelufoorumi|jousimetsastys.fi

’Varmaan eri asioita ovat onko jokin välttämätöntä tai olisiko siitä erityistä haittaakaan. Ranskalaiset tykkäävät vissiin vieläkin hölistä vuosittain vapaudesta, veljeydestä ja tasa-arvosta.’

Ja aivan asiasta hölisevätkin. Mutta eivät varmaan määrittele näitä erikseen jalkapalloilijoille, uimareille tai jousimetsästäjille joillakin pilkuntarkoilla määritelmillä. Yleiset ja yhteiset periaatteet taitavat riittää koko ranskanmaalle.

Nämä ’mitä se on’ määritelmät löytyvät jokaisesta itsestään ja lisäksi lainsäädännöstä ja muista määräyksistä. Otetaan vaikka tämä ’varma etäisyys’. Tuskinpa sille mitään yleispätevää rajaa voidaan määritellä. Kyllä eettisesti toimiva metsästäjä sen itsessään tietää ja, jos etiikka on hukassa, niin ei sillä matkallakaan sitten ole niin väliä. Jonain vuonna lanseerattiin jonkinlaiset linnustajan eettiset periaatteet, joissa muistaakseni asetettiin kiväärillä ampumamatkan ylärajaksi 150m. Omakohtaisesti en tunne mitään eettistä ongelmaa vaikka ampuisin hyvissä oloissa 180m matkalta kunhan itse olen ’varma’ onnistumista. Sen sijaan, jos yrittäisin samaa tuulessa, huonolta tuelta tai tarkkuuttamattomalla aseella, niin uskoisin ’rajan’ tulevan vastaan ja laukauksen jäävän ampumatta. Itse asiassa näin kävisi näissä oloissa myös alle 150m matkoilta, vaikka ’periaatteiden’ osalta homma olisikin ’eettistä’.

Näissä erilaisissa ’määritelmissä’ ja ’periaatteissa’ on havaittavissa sellainen ilmiö, että osa porukoista mieltää homman olevan OK, kun kerran on ’ohjeitten’ mukaan tehty. Oma kontrolli ja vastuu piilotetaan ’periaatteiden’ ja ’pykälien’ taakse. Lisäksi erilaiset ’erikoisryhmien’ periaatteet saattavat vaikuttaa muista metsästäjistä hieman oudoilta, varsinkin, jos asiat muutenkin ovat itsestään selviä, ja hyvää tarkoittava asia saattaa kääntyä itseään ja ’erikoisryhmää’ vastaan luoden negatiivista ’erikoisuuden’ ilmapiiriä. Omalta osaltani pidän jousimetsästystä erittäin hienona asiana ja sen oikeutusta niin kiistämättömänä, että en osaa kaivata mitään erityisiä ’jousimetsästyksen eettisiä periaatteita’ korostamaan jousimetsästäjien erityisarvoa muiden silmissä. Jos periaatteet yleisemmin nähdään tarpeellisina, niin toivoisin todella, että niitä laadittaessa pitäydyttäisiin oikeasti metsästyksen etiikkaan liittyvissä aiheissa.

Olisin itse asiassa sitä mieltä, että SJML:n hallitus voisi tehdä päätöksen nyt käytössä olevien periaatteiden hylkäämisestä ja poistamisesta myös näiltä nettisivuilta. On ne sen verran heikosti laadittu, etteivät ainakaan meille jousimetsästäjille mitenkään kunniaksi ole.

’Mielen päältä vaikka muutama: Ajokortti pitää suorittaa, vieläpä ajoneuvotyyppikohtaisesti. Pakollisia vakuutuksiakin on maksettava. Auto pitää katsastaa. Kännissä ei saa ajaa. Eikä ylinopeutta, edes selvin päin. Lääkärinammattia voi harjoittaa vain ammattilainen. Aselupa pitää hankkia. Hirvikoe pitää ampua. Metsästysaikoja tulee kunnioittaa. Tulisijan piippu pitää nuohota. Jne.’

Hyviä esimerkkejä, mutta kaikki kokemukseen perustuvia, eivätkä pelkkään epäilyyn kanssaeläjien mahdollisistä töpeksimisistä. Autoilun alkuaikoina tuskin oli säännöksiä alkoholin nauttimisesta tai vakuutuksista, ne kehitettiin ajan kuluessa huomattujen epäkohtien poistamiseksi. Toisaalta autojen edessä varoituslippua heiluttavasta henkilöstä on tarpeettomana luovuttu, vaikka autojen epäiltiin sellaista tarvitsevan. On kuitenkin muistettava, että jousimetsästyksen harrastajat ovat kuitenkin jonkinlaisen tutkinnon suorittaneet ennen harrastuksen alkua. Vaikka kaikenlaista on varmasti jousimetsästysrintamallakin tapahtunut, niin ainakaan minä en ole saanut sellaista vaikutelmaa, että joukossamme olisi pilvin pimein porukkaa, joka toiminnallaan olisi ’noussut otsikoihin’ tai muuten tuonut harrastuksellemme negatiivista julkisuutta. Päinvaistoin. Kautta aikain on puhuttu näistä omatekemistä olkinukeista, mutta todellista faktaa töpeksimisestä ei ole tiedossa. Kuitenkin hommaa on tehty ’virallisestikin’ jo 1993 lainmuutoksesta lähtien ja tähän mennessä luulisi jo tulleen negatiivisia asioita esiin, jos niitä laajemmin olisi tullakseen.

Tottakai sääntelyä tarvitaan, mutta perusteiden tulee olla kunnossa ja toistaiseksi ei mitään erityisiä perusteita nykyistä tiukempaan sääntelyyn ole jousimetsästyksen osalta ollut havaittavissa. Kannattaa tarkkaan harkita mihin erilaiset ’varmuuden vuoksi’ asetetut säätelytoimet voivat johtaa. Nytkin on olemassa ihan reaalinen mahdollisuus, että näiden kouluammuskelujen perusteella tehtävässä aselain uudistuksessa ’varmuuden vuoksi’ päätetään jousiaseetkin laittaa luvanvaraisiksi. Ihan vaan ’varmuuden vuoksi’, kuten nämä uudet metsästäjien käsiaselupia koskevat ohjeetkin, vaikka ko. ammuskelijat eivät metsästystä harrastaneetkaan ja lupia metsästysperusteilla saaneetkaan. Sääntely ’musta tuntuu’ tai ’kuulin kauppiaalta’ menetelmillä ilman kunnon perusteita johtaa pitkän päälle yleiseen ’lainkunnioituksen’ vähenemiseen ja entistä huonompaan tilanteeseen eettisessä mielessä asiaa tarkasteltuna.

Palatakseni takaisin eettisiin kysymyksiin, niin minusta ei ole minkäänlaista eroa metsästyksen yleisten eettisten periaatteiden ja jousimetsästyksen eettisten periaatteiden välillä. Erottaisin myös eettiset periaatteet asiana erilaisista laeista tai muista säännöksistä sekä jousimetsästystietoudesta.

Laeissa ja asetuksissa sun muissa määräyksissä kuvataan niitä keinoja, joilla ne periaatteet, joihin lait nojautuvat, toteutuvat yhteiskunnan haluamalla tavalla. Näen eettiset periaatteet laajempana käsitteenä kuin pelkät lait ja asetukset. Periaatteet ovat jotain sellaista, joihin lainsäätäjä tukeutuu lakeja laatiessaan. Yhtenä tunnetuimmista lienee ’syylliyys’ käsite. Onko ihminen ’syyllinen’ vai ’syytön’ kunnes toisin todistetaan?

Oma lukunsa on tietysti valistus ja koulutus, jota monella taholla ansiokkaasti tehdäänkin jousimetsästyksen hyväksi. Tämänkin tietysti tulee perustua näihin periaatteisiin ja tukea periaatteiden toteutumista. Nykyisten periaatteiden osalta olen huomannut, että niistä ei selkeää ’selkärankaa’ löydy, vaan tarvitaan soveltamista. Soveltamisessa vain on se ongelma, että viesti saattaa muuttua ristiriitaiseksi ja vastaanottajan kannalta hämmentäväksi. Niinpä olisikin syytä uudistaa periaatteet ja luoda siten ajanmukainen pohja viestille. Yksi tapa uudistamiselle voisi olla ottaa viestiksi ’Metsästyksen yleiset periaatteet – miten jousimetsästys vastaa haasteisiin’ tai jotain muuta vastaavaa.

Ihan aluksi: Onko TH:lla jonkinlaista todellista faktaa väittämiensä ’faktojen’ perusteiksi? Miten nämä ns. faktat suhtautuvat vaikka edellisen nousukauden ja sitä seuranneen laman myyntikäyriin?

En tiedä mitä TH tarkoittaa omaehtoisella ’sääntelyllä’ tässä yhteydessä. Minusta nyt käytössä olevat ’Jousimetsästyksen eettiset periaatteet’ eivät tällaisen sääntelyn tunnusmerkkejä täytä. Kyseessähän joukko huonosti kirjoitettuja juttuja, joilla useillakaan ei mitään eettistä perustetta ole.

Mitä sääntelyyn tulee, niin kyllä siihen kannattaa kokemusta ottaa mukaan. Jokainen meistä voi luoda mielessään näitä olkinukkeja mielin määrin ja sitten luoda mitä mielikuvituksellisempia sääntöjä ja määräyksiä näitä kuviteltuja uhkakuvia torjumaan. Mainittua kauris nuoli kyljessä tapahtumaa on nyt odotettu kuusi metsästyskautta, vielä sitä ei ole tapahtunut. Uskon sen jonain päivänä tapahtuvan kaikista mahdollisista säännöistä huolimatta, mutta ei siihen taivas kaadu eikä sitä joka päivä tapahdu.

Mitä tulee ruuti- ja jousimetsästyksen eroihin, niin laajasti katsottuna niissä ei ole mitään suurempaa eroa. Välineet eroavat ja niiden ero tulee käyttäjän tunnistaa, mutta sama homma ja jopa suurempana tulee huomioida vaikka kiväärin ja haulikon välillä. Täälläkin olevan kyselyn mukaan yli 70% jousimetsästäjistä metsästää myös ruutiaseilla, joten senkään puolesta ei ole syytä mihinkään dramaattiseen vastakkainasetteluun.

Minusta ’vastuuntunto’ ei ole synonyymi säädösten ja määräysten kiristämiselle. Näitä tarinoita kun lukee niin väillä tuntuu kuin ’vastuuntunto = vastareaktio omille, kuviteluille pelkoreaktiolle muiden käyttäytymisestä’ , joka sinänsä tuntuu minulle vieraalta ajatusmallilta.

Näistä säänntöjen kiristämisistä olen yleisellä tasolla sitä mieltä, että niin ei pitäisi menetellä, ellei ole todellista, faktista tarvetta asialle. Pelkkien mielikuvien perusteella luotu säännöstö tuskin on ns. hyvää lainsäädäntöä.

Mitä uusiin säikeisiin tulee, niin tämä säie oli tarkoitettu eettisten periaatteiden uudelleen arviointia varten ja kaikenlaiset ’säännösten kiristämiset’ varmaan kannattaa käsitellä vaikka tuolla lainsäädännön puiolella, jonne pyydän TH:ta jatkossa laittamaan huolensa liian lepsuista säädöksistä.

’HUH HUH!

Pitäisikö ehkä mennä metsälle???

Suositan jyrkästi’

Kyllä on Syyskuun puolivälistä lähes joka viikonloppu käyty ja syyslomien aikaan viikollakin. Nytkin viikonloppuna ison lihan pyynnin välissä käytiin ’tierumpumajavaa’ kyttäämässä, vaan tulee tuo hämärä sen verran aikaisin ja elukat on liikkeellä sen verran pimeässä, että menee homma eettisesti arveluttavaksi, kun ei näe miten päin se masse oikeasti on. Toin sitten majava/kalastusjousen mökiltä kotio ’talvehtimaan’. Huhtikuussa sitten uudestaan. Ehkä.