Sorsastus jousella.|Metsästyksestä|SJML keskustelufoorumi|jousimetsastys.fi

Minä kuvastelen sorsia merellä rantakortteikon suojista. Ampumamatkat semmoista 2-10m ja jos haluaa vaan ampua niin pidemmältäkin voi YRITTÄÄ.. 😉 Mutta aina, siis ns. peilityvenelläkin, merenpinta elää sen verran että mitä lähempää niin aina vaan parempi.

Nuolet kelluvat ja ne kyllä löytää kun huomioin vaan tuulensuunnan. Mun suht raskaat 125gn kärjellä olevat nuolet yleensä kelluvat kuin verkkomerkit eli nuoli kelluu melkeinpä pystyssä ja koko sulitus näkyy.

Tähän asti olen ampunut sorsat ja muut linnut terävän 3D taulukärjen ja stopparintapin yhdistelmällä enkä näe mitään syytä muuttaa yhdistelmää leikkuriksi ainakaan vesilintujen osalta.

Tarkoititko MikaR tyhjää vai täyttä vedessä kelluvaa pulloa – meinaan kun tyhjä pullo painaa muutaman gramman ja ei ole mitenkään vertailukelpoinen vesilinnun kanssa jonka ominaispaino on lähempänä vettä kuin ilmaa…

No joo, vakavasti ottaen pluntti taatusti kimpoaa linnusta huonolla ”laitaosumalla” ja ei muuta kuin pölisyttää höyheniä. Ja niin se kimpoaa myös vedellä täytetystä muovipullosta.

No niin poijat! Aika siirtyä sanoista tekoihin eli muutama tunti ”jahin” alkuun

Täällä Perämerellä tilanne on se että meiltä puuttuu pohjoistuulen takia reilut puoli metriä vettä. Se on jossain etelässä lainassa mutta säätiedotusten perusteella palautetaan viikon puolivälissä. Rannat ovat niin pitkälle paljaana että pitää aloittaa ruutikamppeilla sillä vesiraja on useimmissa pelipaikoissa 20-50m kaislikon reunasta ja kun tuolla vaistolla ei oikein tahdo yltää niin kauas niin pakkohan se on pössykällä jokunen päivä pamautella

Loppuviikoksi on luvassa ihan mukavaa jousikuvastelukeliä joten eiköhän sitä jokunen sorsa pistetä vartaaseen.

Tsempiä vaan ja nautinnolisia hetkiä jousen kanssa sekä vähintäänkin antoisia elämyksiä. Niin ja muistakaa se vanha totuus että jokainen jahtipäivä siirtyy jatkoksi elämänkaaren toiseen päähän!

                                                                                         Toivotteleepi nimim. ”Passissa 20.8 vielä vuonna 2078 ehkä vähänkankeana mutta kumminkin…”

Meillä on Suvikunnaksen kanssa vähän vastaavat kärjet käytössä, tästähän oli keskustelua jossain toisaalla täällä, mutta mun sydeemi on toteutettu terävästä 3D kärjestä ja etuviistoon haarukaksi juotetusta 3,26mm teräslangasta, vain stopparilankojen päät on teroitettu 10mm matkalta ja loppuosa toimii plunttina antaen iskua otukselle. Lintu jää tosiaan vartaasen ja useimmiten rojut tulee pihalle nuolen mukana ja se on siinä. Jopa yleisesti sitkeänä pidetty fasani tipahtaa paikoilleen takapainoisellakin osumalla kun hyvälläkin leikuriosumalla se juoksee ja lentää räpistelee kuin pirulainen – tosin otanta on tällä kärjellä vain 1kpl, vielä. Ammuin kevättalvella kärjillä myös 3 rusakkoa ja kaikilla pakolaukat jäivät alle 10 metrin. Yhden ammuin sivulaukkaan ja osuma oli puhtaasti suolilla mutta rusakko jäi pyörimään paikalleen. Ammuin myös yhden avautuvalla leikkurilla ja vaikka kaikki vitaalit maksaa myöden olivat ihan tuusan nuuskana pakolaukka oli 50m. Kärjen käyttöä rajoittaa se että se on erittäin risuherkkä – yksikin rantakorsi nappaa siivistä kiinni ja nuoli mutkaa heti sekä se että jälki on joskus rumaa. Voimakkaalla taljalla ammuttuna tuota risuherkkyyttä ei ehkä olisi.

Mulla tuo idea teeseitse-kärjestä lähti muutamasta seikasta:

1. Miksi leikkurinuoli saattaa lentää linnun lävistettyään vielä reilusti yli 100 tai jopa 200m?

 Mielestäni jokin mättää yhtälössä ja isosti kun nuolen iskuenergiasta ei hyödynnetä kuin murto-osa

2. Miksi riistaa jousella pyytäneillä ihmisillä oli jo entisaikaan erikseen lintunuolet haarukkakärjellä ja leikkurit vain isommalle riistalle. Heillä oli sentään kyse hengissä säilymisestä ja silloin ei turhan takia leikitä pilipalikamppeilla. Leikkuritekniikan he hallitsivat mutta myös näköjään muunlaiset kärjet – ”siperia opettaa”

3. Kun -80 luvun alussa metsästelin jousella niin sain sen aikuisista isoista 2 teräisistä leikkureista huonoja kokemuksia fasujen kanssa.

4. Hyvin itsetehty on aina miellyttävämpi kuin kaupallinen ratkaisu ja on mielenkiintoista värkkäillä ihan ajatuksen kanssa ja kokea onnistumisen iloa.

Mun kärjet painaa 125gn ja kevennän niitä sorvissa sen verran että stopparitappi ei lisää painoa.

Käytän tämmöistä kärkeä runkona: http://www.earrow.de/products/…..olzen.html