Jouset pojille, uusi maailma isälle|Ulkomailta|SJML keskustelufoorumi|jousimetsastys.fi

Tätä juttua varten olen haastatellut aiemmin kerrottuja tanskalaisia jousimetsästysvideoita tekevää Mathias Kolringeniä. Oli kiinnostavaa kuulla miten hän kiinnostui jousella ampumisesta ja metsästyksestä ja miksi päätyi tuottamaan sisältöjä kaikille meille harrastuksesta kiinnostuneille.

Kun tanskalainen Mathias Kolringen hankki koronapandemian aikana pojilleen jouset, innokkaimmaksi ampujaksi osoittautui lopulta hän itse. Harrastus vei hänet jousimetsästyksen pariin ja myöhemmin tekemään siitä videoita. Kameran kanssa hän pääsee tapaamaan ihmisiä, joiden opit muuttavat myös hänen omaa metsästystään.

Inspiraatiota jousien hankintaan tarjosi Alone-selviytymisohjelma, jossa osallistujat käyttivät perinnejousia. Lapsilleen ostamiaan jousia kokeiltuaan Mathias hankki itselleen joululahjaksi pitkäjousen. Siihen mennessä hän oli saanut selville, että jousella oli mahdollista myös metsästää Tanskassa.

Ensimmäiset kaksi vuotta hän harjoitteli omassa puutarhassaan. Pitkäjousi ja puunuolet olivat vaativa yhdistelmä, eikä tanskalainen, suomalaista koetta selvästi vaativampi jousimetsästyskoe mennyt ensimmäisellä yrittämällä läpi. Epäonnistuminen johdatti hänet muiden harrastajien luo. Mathias liittyi jousiammuntaseuraan ja alkoi osallistua 3D-kilpailuihin. Vuonna 2022 hän läpäisi jousimetsästyskokeen.

Oma tapa olla luonnossa

Metsästys ei kuulunut Mathiaksen lapsuudenkotiin, mutta luonnossa liikkuminen sen sijaan oli tuttua: hän hiihti, vaelsi ja purjehti. Vuonna 2007 hän ylitti Grönlannin hiihtäen. Arktisiin retkiin liittynyt välttämätön tarve kantaa asetta mukana johdatti hänet aikanaan myös metsästyskortin suorittamiseen.

Jousen myötä löytyi metsästystapa, joka tuntui omalta. Mathias pitää erityisesti eläimen etsimisestä ja sen lähestymisestä jalan. Seuruejahdit eivät häntä samalla tavalla kiinnosta. Hiivintämetsästyksessä häntä viehättää nimenomaan mahdollisuus päästä lähelle. Omat taidot ja niiden rajat täytyy tuntea, ja jokainen kohtaaminen tarjoaa uutta opittavaa.

Harrastuksen edetessä myös kiinnostus erilaisiin välineisiin ja metsästysmahdollisuuksiin on kasvanut. Saatuaan kutsun saksanhirvijahtiin Mathias suoritti elokuussa myös taljajousikokeen. Valtaosin siksi, että vaatimukset jousimetsästysvälineille ovat kovemmat kuin pienempää riistaa jousella metsästettäessä. Uusi tilaisuus antoi jälleen syyn opetella lisää.

Kahden metsästäjän elokuvia

Mathias pitää kirjoittamisesta ja luovasta tekemisestä. Metsästysvideoiden pariin hän päätyi, kun Tanskan jousimetsästysliitto pyysi häntä laatimaan käsikirjoituksen elokuvaan. Sen tekeminen oli hauskaa, vaikka tilaustyön rajat olivat tarkat. Kokemuksesta syntyi kuitenkin halu jatkaa vapaammin ja kehitellä omia aiheita. YouTube-videoita Mathias tuottaa yhdessä Gudmund Thain kanssa. Gudmund on sekä jousimetsästäjä että ammattikuvaaja. Mathias keksii useimmat alustavat aiheideat ja ehdottaa vieraita, minkä jälkeen kaksikko rakentaa jakson yhdessä.

Mathias vastaa pääosin suunnittelusta, kysymyksistä ja käsikirjoituksesta. Gudmund kuvaa ja tekee leikkauksen, äänityön, musiikin sekä paljon muuta valmiiseen elokuvaan tarvittavaa. Lopputuloksen he katsovat yhdessä ja tekevät siihen tarvittavat muutokset. Mathias huolehtii tekstityksistä ja videoiden markkinoinnista. Muodoltaan videot yhdistävät keskustelua ja kuvallista kerrontaa. Mathias kuvailee niitä podcastin ja elokuvan yhdistelmäksi.

Hänelle tärkeä osa tekemistä on mahdollisuus tavata kiinnostavia ihmisiä. Videoiden tekeminen antaa syyn ottaa yhteyttä, kysyä ja viettää aikaa toisen osaamisen äärellä. Samalla hän pääsee itse oppimaan.

Eläimiä näkyvissä

Yksi Mathiaksen parhaiten mieleen jääneistä kohtaamisista oli Tanskan Alone-ohjelman voittaneen Ulrik Ørskovin kanssa tehty hiivintämetsästysvideo. Mathias olisi aiemmin suunnitellut lähestymisensä kiertämällä ja käyttämällä maaston suojaa – mutta samalla eläin oli saattanut kadota näkyvistä. Ulrik opetti toisenlaisen tavan. Hän painotti eläimen pitämistä näkyvissä koko ajan ja etenemistä nopeasti ja suoraan silloin, kun eläin ei ollut tietoinen lähestyjästä. Mathiakselle tärkein oivallus oli mahdollisuus mukauttaa omaa toimintaa jatkuvasti. Kun eläimen näkee, sen tekemisiin voi reagoida. Etukäteen laadittua suunnitelmaa voi muuttaa sen mukaan, mitä edessä todella tapahtuu.

Myös jäljestystä ja koiranohjaajan työtä käsittelevä video jätti vahvan muistijäljen. Mathias nostaa oppimistaan asioista esiin oman ampumapaikan merkitsemisen ja jälkien säilyttämisen: verijälkeä ei pidä sotkea kävelemällä sen päällä tai sen yli. Oppiminen jatkuu vielä laukauksen jälkeenkin. Tällaiset kokemukset ovat kehittäneet hänen taitojaan. Mathias kokee myös nauttivansa metsästyksestä entistä enemmän.

Osaaminen pitää saada mahtumaan elokuvaan

Kaikki videoilla opittava ei liity metsästystilanteisiin. Esimerkiksi tuoreessa jaksossa paneuduttiin jousen ja nuolen säätämiseen vaatimusten mukaiseksi. Kuvaamiseen kului neljä tuntia ja aiheessa oli niin paljon tietoa, että sen tiivistäminen valmiiksi videoksi oli suuri työ. Tekijöiden piti ratkaista, miten osaaminen saadaan välitettyä katsojalle ymmärrettävässä ja katsottavassa muodossa. Tekstitykset vievät myös paljon aikaa. Tekoäly tekee ensimmäisen luonnoksen, mutta sen jälkeen tarvitaan runsaasti käsityötä. Puhutun kielen keskeneräiset lauseet täytyy saada toimimaan myös luettuna.

Mathiakselle yksi vaikeimmista puolista on silti ollut itsensä katsominen ja oman äänensä kuunteleminen. Myös omien videoiden esille tuominen vaatii totuttelua. Valmiissa videoissa saa kuitenkin näkyä, ettei kaikki onnistu heti. Esimerkiksi ampumakoetta käsittelevässä jaksossa on mukana myös virheitä. Mathiaksen mukaan materiaalia karsitaan ennen kaikkea videon pituuden vuoksi.

Videoiden tekeminen ei Mathiakselle ole kaupallista. Sen pitää säilyä hauskana ja tarjota uusia kokemuksia ilman, että se vie kohtuuttomasti aikaa. Katsojilta on tullut myönteistä palautetta ja ehdotuksia uusiksi aiheiksi. Silti kaksikko pohtii jatkoa: onko aihepiiri liian kapea, ja riittääkö videoille yleisöä? Metsästyksen ulkopuolelle ne eivät vielä ole levinneet laajasti.

Ensimmäinen pukki päätyi yhteiseen pöytään

Yksi Mathiasta kiinnostava asia on niiden ihmisten tavoittaminen, jotka eivät metsästä. Hän haluaisi tehdä videoita riistaruoasta. Riistan valmistamisesta perheelle ja ystäville on tullut hänelle tärkeä osa harrastusta. Lihan hyvä maku on ollut hänelle itselleenkin yllätys. Hän pohtii, miksi riistaa ei syödä enemmän, ja haluaisi nähdä sitä nykyistä laajemmin tavallisten ruokakauppojen valikoimissa.

Kun Mathias sai ensimmäisen pukkinsa toukokuussa 2025, hän kutsui perheen ja ystävät syömään. Nämä olivat hänen mukaansa jo kuulleet jousimetsästyksestä ehkä enemmän kuin olivat toivoneetkaan. Nyt he pääsivät maistamaan sen tulosta. Mathias valmisti pukista kebabia avotulella ja leipoi itse pitaleivät. Päivä jäi hänelle erityisen hyvänä mieleen.

Pojille hankitut jouset olivat vieneet hänet puutarhasta harjoittelemaan, muiden ampujien joukkoon ja lopulta metsästämään. Videoiden myötä hän oli löytänyt uusia ihmisiä ja uusia tapoja oppia. Ensimmäisestä pukista valmistetun aterian äärellä kokemuksen sai jakaa myös niiden kanssa, jotka olivat seuranneet harrastusta sivusta.

Teksti: Ari Kontiainen
Kuvat: Mathias Kolringen

Tekstin muokkauksessa on hyödynnetty tekoälyä.